torstai 21. huhtikuuta 2011

Ei menny ihan niinku Strömsössä...


Juu. Rairuohon (ja ohraruohon) kasvattaminenkin voi olla yllättävän vaikeaa... Viime vuonna oli ensimmäinen kerta, kun yritin koristella pääsiäistä kotiin (yleensä olemme olleet reissussa), mutta rairuoho ei tuolloin lähtenyt edes itämään. Tänä vuonna olin vahingosta viisastuneena riittävän ajoissa liikenteessä, mutta ei ihan onnistunut vieläkään kuten kuvasta näkyy:






Tänään tuskastelin ääneen kasvatusingelmiani ja sain niinkin korkealta taholta kuin kunnanjohtajaltamme (jota en ollut aiemmin tavannut) vinkkejä ensi vuodelle, joten 2012 pääsiäisenä meilläkin kasvaa komeasti ruohoa! (sama vinkki kiertoon niille, jotka on yhtä tumpeloita kuin minäkin: eli itämisvaiheessa kulho kannattaa peittää kelmulla, jotta saa optimaalisen itämiskosteuden ja lämpötilan. Niinhän sitä tosiaan kotona tehtiin silloin, kun olin lapsi, mutta oli päässyt asia pahemman kerran unohtumaan. Ja   m i k s i   sitä ei voitu kertoa myös siinä siemenpussin kyljessä??)


No, rairuohon tehtävä oli tuoda pääsiäistunnelmaa ja täytyy sanoa, että nauru pääsee joka kerta, kun nuo harvahapsiset ruohot näkee (niitä on ikkunalaudalla yhteensä 6 purkillista...). Tunnelmaa se on sekin!



Edit 23.4.2011: rakas pikkuveli kertoi käyvänsä päivittäin täällä nauramassa mun ruohoille ja toivoi lopuistakin kuvaa. Ole hyvä! Nämä on siis kasvaneet + 17 asteen auringonpaisteessa 3vrk tuon ensimmäisen kuvan jälkeen...





2 kommenttia:

Eija kirjoitti...

Ei tuo ihan paha ole, vihreää ainakin. Minä luovutin jo vuosia sitten rairuohon kasvatuksen, siitä tuli milloin minkäkin laista.Mutta hyvä, kun uskoa riittää muilla:)

Anne kirjoitti...

Uskoa riittää ainakin toistaiseksi. Kolmas kerta toden sanoo -sitten ens vuonna. Jos silloin menee mönkään, saattaa olla että tulevat vuodet mennään tulppaaneilla ja narsiseilla pelkästään. Tai sitten tullaan aina Ouluun karkuun koristelujen tarvetta (hyvä vaihtoehto sein!)