perjantai 27. helmikuuta 2015

Unelmasta arkea. Arki kuin unelmaa?

Nyt se on vihdoinkin totta! Olemme ostaneet todellisen unelmiemme talon ❤. Muuttamaan pääsemme tosin vasta toukokuussa, mutta kaupat on nyt tehty.





Tiedättehän miten joillakin on tapana hoitaa stressiä shoppailemalla (done that BIG time, mutta siitä/ niistä ostoksista kuulette myöhemmin). No, me hoidettiin iso-jiin kanssa yks päivä viime syksynä ruuhkavuosien (sisältää kaksi tempperamenttistä vaippaikäistä - joista toisella pahasti oireileva refluksi - sekä iso-jiin keskimäärin 11-12h pituiset työpäivät ja viikottaiset työkeikat länsinaapuriin) stressiä miettimällä millainen meidän unelmatalo olisi. Parin tunnin suunnittelun jälkeen oltiin tyytyväisiä lopputulokseen ja paljon vähemmän stressaantuneita. Todettiin lisäksi, että joudumme aloittamaan rakennuttamisprojektin, kun tuskin tuollaista unelmataloa valmiina löytyy. Aikataulu suunniteltiin niin, että muutto olisi parin vuoden päästä, mutta ajattelimme sillä välin katsastaa tarjonnan myynnissä olevista kohteista. Mutta sitten kävikin niin, että jo kolmas talokandidaatti vastasi liki täydellisesti unelmaamme. Nyt siis näyttää siltä, että säästymme kokonaan talonrakennusprojektilta, mikä on suuri helpotus kahdelle kämmenpeukaloiselle.


Toukokuussa asumme siis talossa, joka on haaveidemme mukaan:
  • Kivirakenteinen
  • Lämpiää maalämmöllä
  • Riittävän iso, jotta koko suku tai valtaisa joukko ystäviä voi majoittua meillä yhtä aikaa.
  •  Paljon epäsuoraa valoa sisältävä
  •  Avara ja tilava
  • Varustettu suihkullisella kuraeteisellä
  • Riittävän iso, jotta sinne voi rakentaa kotikuntosalin

Ja viimeisimpänä: Sisältää pyykkikuilun (jota toivoi pyykkivuoren alle säännöllisesti hautaantuva kotiäiti, joka on väsynyt kantamaan täysiä pyykkikoreja yläkerrasta alakerran kodinhoitohuoneeseen).

Niin. Ja on siellä kokkausta rakastavalle perheenisälle tavallisen lieden lisäksi myös haaveiden mukainen kaasuliesi. Ja leivinuuni.


Kuinka käy, kun unelma muuttuu arjeksi? To be continued... Nyt me nautitaan vähän kuohuvaa!







maanantai 23. helmikuuta 2015

Onni arjessa 3.0



Edellinen blogin uudelleen herättely jäi kovin lyhyeksi, mutta näiden liki kolmen vuoden aikana olen säännöllisesti haaveillut bloggaamisesta, koska se oli (aikaa vievää mutta) kivaa. Pienen kipinän blogin virvoittamiseksi herätti Messenger keskustelu, jonka kävin ihania pipoja Ikioma- merkin alla taituroivan Siinan kanssa. Kiitos Siina ❤. Lopullisen kipinän sain selailtuani vanhoja blogipostauksia: Vaikka osa julkaisuista oli harmillisen noloja ja väkisin väännettyjä, oli useaan kirjoitukseen kiva palata. Ja olenhan ollut pikkutytöstä saakka päiväkirjan kirjoittaja!

Tähän saakka ajattelin mielessäni, että ansaitakseen elämän , blogin täytyy olla puoliammattimainen, kauniilla kuvilla päivittäin päivittyvä taidonnäyte (sillä luen/ luin itse lähes ainoastaan tällaisia ammattimaisesti toimitettuja blogeja). Onneksi tajusin, että blogin täytyy (tietenkin) olla tekijänsä näköinen!

Joten, tervetuloa kurkistelemaan julkista päiväkirjaani. Postaukset ja kuvat toteutetaan helpoimman kautta kännykällä, ja postauksia tulee jos tulee. Entiseen tapaan pääosassa on minä, minun ajatukseni, haaveet, toiveet ja suunnitelmat. Koti. Lapset. Ruoka (nam). Kirjoittajansa tapaan blogi tulee olemaan arkinen, kotoinen, rouhea, ja vähän höpsö. Ja ehdottomasti epätrendikäs mutta positiivinen.

Onni arjessa vol 3. Än Yy Tee. Klik.