perjantai 11. joulukuuta 2015

Happiness In everyday life

Niitä pieniä arjen iloja ja hetkiä, jolloin sydän pakahtuu rakkaudesta. Tiedättehän. Tässä meidän tämän viikon Hetkiset.


Leivottiin lasten kanssa pipareita ja pikku-jii halusi siirtää piparit leivonta-alustalta pellille. Samalla useammasta piparista "harmillisesti" rikkoutui  (tarvittaessa vähän avittaen) pieni pala tähden sakarasta tai kärki enkelin siivestä. Onneksi nämä onnettomat palaset pelastettiin suoraan pikkumiehen suuhun. Ja muistettiin me toki maistella taikinaa ihan luvan kanssakin. 



Iskälle vietiin työnlomaan viesti äitiltä.



Piparit syötiin lähes suoraan uunista. Pehmeinä. Noin ne kyllä maistuikin melko hyviltä -taidan noudattaa samaa ahneen taktiikkaa jatkossakin :-D.

Myös näitä hetkiä on tällä viikolla hellitty mielessä lämmöllä ja rakkaudella ja pienten ihmisten ihmeellisyyttä ja suuruutta ihastellen:

*Nälkäänsä täyttä huutoa itkevä lapsi sanoo itkun lomasta selvästi ja rauhallisesti "kiitos" saadessaan maitolasin käteensä.

*Iltapesulla väsymystään itkevä lapsi irvistää viivyttelemättä pyynnöstä, jotta hampaat saadaan pestyä edestäkin. 



On ne vaan niin. <3 Rakkaat <3




lauantai 5. joulukuuta 2015

Itsenäisyyspäivän aaton arvontavinkki

Mamigogo blogin kalenterista löytyy huikeita arvontoja joka päivälle (mm. Finnish Design shop ja Mainio tähän mennessä). Jokaisen luukun arvontaan voi osallistua 23.12. klo 23:59 saakka.


http://mamigogo.indiedays.com/

perjantai 4. joulukuuta 2015

4. luukku

Essin (Esmeralda's) blogin DIY joulukalenterista paljastui ohje ihaniin puuhelmistä askarreltaviin tähti- ja lumihiutalekoristeisiin. Käykääpä kurkkaamassa.

http://esmeraldas.bellablogit.fi/diy-joulukalenteri-4-luukku/

Touhukalenterissa oli myös hauska treeni, johon tarvii villasukat ja/ tai muovipussit. Kannattaa tsekata - mua ainakin hymyilytti tuo treeni, ja tehokkaaltakin se näytti! (Toiminnallinen joulukalenteri löytyy: http://touhukalenteri.fi ). 



Kuvan koristeet on ostettu viime vuonna Kodistamon Pop up Storesta. Näitä taikataikina koristeita pitää yrittää itsekin tehdä. Lupaan laittaa teille myös lähipäivinä aivan upean taikataikina vinkin (joka ei kyllä ole omani, vaan instasta bongattu). 

Rentoa ja juhlallista viikonloppua!




torstai 3. joulukuuta 2015

Torstain kalenteripoiminnat

Tämän päivän paras kalenteriluukku avautui Vanhemmuuden joulukalenterista, jossa kehoitettiin tekemään päiväkotipäivän/ päiväunien jälkeen ensimmäisistä yhteisistä minuuteista (3min) mahdollisimman tärkeitä esimerkiksi istumalla sylikkäin tai vierekkäin ja juttelemalla, miten ihanaa on taas olla yhdessä. Meillä päiväkodista hakurutiineihin kuuluu halailu, suukottelu ja lasten aito riemu jälleennäkemisestä. Siksipä käytinkin tuon kolme minuuttisen kummankin lapsen kanssa juuri ennen nukkumaan menoa muistelemalla miten kiva päivä minulla on lapsen kanssa ollut ja mitä kaikkea hän on opetellut ja oppinut ja miten iloinen olen, että olen saanut seurata hänen oppimistaan. Tämän tavan yritän ottaa käyttöön ihan joka ikiselle päivälle.



"Live"- kalenterina meillä on PlayDohin muovailuvahakalenteri, joten meillä on muovailtu nyt jokaisena joulukuun päivänä. Tässäpä teille kuvakavalkadia pikku tepastelijoista muovailuvahan lumoissa.






keskiviikko 2. joulukuuta 2015

2. luukku

Tänään esittelen teille Touhukalenterin, jonka toisesta luukusta paljastui ihana kottikärry/ käsilläseisonta/ kärrynpyörä- tehtävä. Tässäpä meidän perheen vauhtiveikon tyylinäyte "kaikki yhdellä iskulla" (video näkyy ilmeisesti vain koneella)



Touhukalenteri on kyllä kiva idea (kalenterin löydät täältä). Pieni varoituksen sana on kuitenkin paikoillaan: ei kannata kokeilla kärrynpyörää ilman lämmittelyä! Voin kertoa, että kylmiltään tehty kärrynpyörä on tehokas tapa reväyttää sisäreidet. Auts! Ja kylläpä tuo kottikärryily olikin kivaa ja tehokasta touhuilua. Pikku-jii tykkää kovasti kottikärryillä (paitsi juuri tänään videota kuvatessa), mutta empä ole itse kokeillutkaan sitten lapsuuden. Käsilläseisonta treeniä tein crossfit salilla ja tämä treeni pitää kyllä palauttaa harjoitusohjelmaan. Tässäpä teillekin h e l p p o ja tehokas harjoitus: seiso selkä seinää vasten lähellä seinää - laita kädet maahan ja lähde kiipeämään jaloilla seinää pitkin ylös ja siirrä käsiä kipuamisen myötä lähemmäs seinää. Yritä saada napa mahdollisimman lähelle seinää. Toista sopiva määrä, ja jos ei vielä kädet tärise, punnerra niin että tärisee.

Toinen tämän päivän kalenterilöytö on Ruususuu ja Huvikumpu-blogin kätevät joulukoristeet. Tätä täytyy ehdottomasti testata (jos et jaksa/ halua klikata linkkiä, lyhyt sanallinen selitys: askartelumassa kuvioidaan käyttämällä apuna kaulinta ja pitsiliinaa. Kuvioidusta taikinasta irrotetaan sitten piparimuotilla halutun muotoisia koristeita esim kuuseen -blogissa niistä tehtiin ihana talo). Kannattaa kurkata myös edellinen postaus, jossa on kuvattuna ihana omatekoinen joulukalenteri, josta tämäkin ohje paljastui Huvikummun lapsille askarreltavaksi.



Viimeisenä vinkkinä (ale voimassa huomis aamuun klo 9:59), että ihanat sky planter ruukut ovat ihan kivassa alessa Finnish design shopissa. Tällaiset ruukut taidan hankkia meille keittiön ikkunan eteen, mutta jään odottamaan vielä hankinnan suhteen keväisempää keliä - tuleepahan samalla harkittua ostosta tarkemmin. Kauniita nuo yrtit ovat tuoreeltaan, mutta miten ne saisi myös säilymään vehreinä ja runsaina? Onko kellään kokemuksia sky plantereistä? Tai vimkkejä yrttien sisäkasvatuksen suhteen?

(Kuva lainattu Finnish design shopin sivuilta)





tiistai 1. joulukuuta 2015

Some kalenterien parhaat palat -1. Luukku

Joulukalenteri, tai adventtikalenteri, on aina ollut minulle tärkeä joulun ajan rituaali. Lapsuuden suklaakalenterit ovat jo vuosikymmeniä (ohoh!) sitten vaihtuneet arpa- ja kuvakalentereihin. Tänä vuonna en (ensimmäistä kertaa elämässäni) ostanut itselleni joulukalenteria, vaan olen virittäytynyt joulunodotuksen tunnelmaan aukomalla oikein urakalla some-kalentereita. Facebook, blogi jne. kalentereita tuntuu tänä vuonna olevan tarjolla runsaasti ja itselleni tuli ähky jo heti ensimmäisenä päivänä. Niinpä päätin nautiskella parhaista luukuista täällä omassa blogissani teidän kanssanne. 

 Tämän päivän iloisin yllätys oli sattumalta eteen osunut Parisuhdekalenteri, jonka 1. luukusta tuli tehtäväksi sanoa omalle puolisolle yksi asia, josta hänessä erityisesti pitää. Tehty! Tätä kalenteria aion ehdottomasti seurata läpi koko joulukuun. 

Ihanaa alkanutta joulukuuta kaikille!








sunnuntai 30. elokuuta 2015

Myönteinen ei

Julkaisin hiljattain Instassa kuvan kirjoista, joita lainasin kirjastosta väikkäriprojektia ja projekteja nimeltä 'vanhemmuus' ja 'elämä' varten. Muutama teos on jo kahlattu läpi, ja yksi kirjoista oli niin hyvä, että haluan suositella sitä teillekin. 



Suositeltava kirja on William Uryn Myönteinen ei. Sen kirjoittaja on todellinen neuvottelutilanteiden supertaitaja, ja kirjan lukuisia esimerkkejä oli tosi mielekästä lukea. Kaiken lisäksi kirja oli tosi selkeä ja helppolukuinen. 



Seuraavat kirjan viimeisestä luvusta poimitut sitaatit tiivistävät sen, miksi kirjaa teille suosittelen: 

"Yksi nykypäivän suurista ongelmista on kyllä- ja ei- sanan irrottaminen toisistaan. Kyllä ilman ei- sanaa pilaa suhteen itseen ja ei ilman kyllä- sanaa taas suhteet muihin. Kyllä on avain yhteisöllisyyteen, ei taas itsenäisyyteen. Kyllä on avain yhteyteen, ei taas suojelemiseen. Kyllä on avain rauhaan, ei puolestaan oikeudenmukaisuuteen." 

"Kun sanot toiselle myönteisesti ei, annat itsellesi lahjan. Luot aikaa ja tilaa sille mitä haluat. Suojelet sitä, mitä arvostat. Muutat tilannetta parempaan suuntaan ja säilytät samalla ystäväsi,kollegasi ja asiakkaasi. Lyhyesti sanottuna olet rehellinen itsellesi. " (tämä vaatii ehkä selitykseksi sen, että kirjassa opetetaan sanomaan ei siten, että ensin sanotaan "kyllä" omille arvoille ja tarpeille ja sitten tältä pohjalta "ei" toiselle. Lopuksi luodaan molempia tyydyttävä "kyllä"- ehdotus. Kyllä ja ei siis yhdistetään ja saavutetaan yingyangmainen tasapaino).  

"Kodeissa, joissa vanhemmat osaisivat sanoa kunnioittavasti ei lapsilleen, olisi paljon vähemmän tuhoisia riitoja. Lapsista tulisi vähemmän hemmoteltuja ja huomattavasti onnellisempia kuten jälkipolvesta, jolla on ollut kasvaessaan selvät ja kunnioittavat rajat."

Kirja päättyy sanoihin, jota itsekin haluaisin toivottaa (ja julistaa) maailmalle: 




Ugh. Lukemaan siitä! 



 


torstai 20. elokuuta 2015

Iltapesut

Lähdettiin tänään tyttö-jiin kanssa iltapesulle, kun pojat jäi vielä alakertaan iltapalalle. Suihkuttelut sujui tuttuun tapaan mukavasti sylikkäin ja pikkuneiti suostui tällä kertaa istumaan myös hetken suihkukopin lattialla, jotta äiti sai vielä kunnolla pestä itsensä ilman syliteltävää (opin muuten tänään, että on olemassa  v e s i l i i n o j a  eli nopeasti kuivuvia kantoliinoja, joita voi käyttää suihkussa tai rannalla. Tuollaiselle ihmeelle olis ollut käyttöä meillä, kun tyttöjii ei vauva-aikana juurikaan nukkunut refluksin vuoksi päivällä (tai yöllä), eikä vauvaa luonnollisestikaan voinut jättää veljen kanssa keskenään. Kipuilujensa vuoksi tyttöjii ei myöskään viihtynyt hetkeäkään pesuhuoneen lattialla tai sitterissä. Ja isojii lähti yleensä töihin jo ennen seitsemää. Niinpä ainoa keino aloittaa päivä suihkunraikkaana oli sylisuihkut vauva kainalossa. Ah sitä onnea, jos olisin liinan avulla saanut välillä peseytyä kaksin käsin! Tai pestä välillä hiukseni ilman että varaan siihen erikseen aviomieheltäni ajan! Toivottavasti tuosta vesiliina vinkistä on jollekin kohtalotoverille/ yh-äidille apua. Ja olisihan tuollainen liina ihan kätevä myös vauvauintien pesurumbaan).

Mutta. Tarkoitus ei ollut puhua vesiliinasta, vaan meidän iltapesushowsta. 

Pikku-jii tepasteli puuronsa jälkeen yläkertaan iltapesulle. Istui potalle. Minä sivelin Body shopin vartalovoit ja Cliniquet iholle ja nostelin välillä alastonta tyttöjiitä pois (liukkaasta) suihkukopista. Pikkujii laulaa samalla hoitoainepulloon (kuvassa sininen tuubi) Muumi-laulua potalla istuen. Välillä sivelee pulloon kuivunutta hoitoainetta tärkeän näköisenä iholleen. Tyttöjii järsii vuorotellen ylpeänä palasaippuaa ja kuorinta-aineputkiloa (kuvassa kultakorkkinen, lähellä suihkukopia) ja minä estän parhaani mukaan. Pikku-jii ilmoittaa ettei halua olla potalla ja haluaa suihkuun. Minä nappaan tyttöjiin kainaloon ja hammasharjan käteen ja siirryn säätämään pikkujiille suihkua sopivan lämpimäksi. Sillä välin tyttöjii rimpuilee kainalossa ja työntää päätänsä eteenpäin ylettyäkseen puremaan kädessäni olevaa hammasharjaa, joka osoittautuukin isoveljen harjaksi. Samanaikaisesti pikkujii kastelee koko suihkukopin ympäristön yrittäessään pestä suihkukäden kainaloa. Laitan suihkukopin ovet kiinni, haen tyttöjiin vaipan ja hammasharjan (sen oikean) ja istun alas vaipattamaan ja pesemään hampaat. Menen suihkukopille ja pyydän pikkujiitä suihkuttamaan myös takaa, jolloin saan suihkuvedet päälleni. Tyttöjii kälättää, leikkii vesilammikossa ja järsii sitä samaa kuorinta-ainetuubia. Kuivaan pikkujiin ja vaipatan. Pesemme hampaat. Tyttöjii "laulaa" tuubiinsa jotain (Muumi-laulua?). 

Että sellainen iltapesu :-D. Ja tältä meillä näytti sen jälkeen. En ehtinyt nähdä miten/ milloin kirjat ja vaatteet päätyivät lattialle tai mitä oranssikorkkiselle tai sinivalkoiselle tuubille tapahtui...



Ohjeita tuplaäitiyteen -postauksessa sanoinkin, että paras keino selvitä kahden pienellä ikäerolla syntyneen (vilkkaan) lapsen kanssa on se, että ei ota asioita turhan vakavasti. Ja kyllähän tuo meidän viisiminuuttinen iltapesu naurattikin ja ihan ääneen. Samalla kuitenkin mietin, että onko muilla koskaan tällaista. 



Ai niin, nämä kivet löytyi tyttöjiin paidan/bodyn alta ennen suihkua. 



maanantai 17. elokuuta 2015

1-vuotias


Eilen meillä juhlittiin siis tyttö-jiin ensimmäisiä synttäreitä. Edellisen illan piknik ei jäänyt pelkäksi kilistelyksi ja maisemien ihailuksi, vaan muistimme poimia myös mustikat kakkuun. Tarjolla oli valkosuklaamousse täytekakku kotitekoisella mustikkahillolla, porkkanakakku muffinsseja ja tonnikala&kalkkuna pannareita ja salaattia.  Kakku maistui sankarille niin, että kakkua piti saada suuhun kaksin käsin (tai itsenäisesti kaksin käsin ja äidin lusikkakäsi vielä apuna). 

 



Ruuan päälle sankari pääsi touhuamaan pihalle ja näytti juhlavieraille taitonsa useammassa lajissa kuten terassituoleilla taiteilu (sis. kiipeily, esineiden pudottelu ja aikuisia huimaava kurottelu selkänojalta kohti erinäisiä esineitä ja leluja) potkuautolla pujottelu, taaperokärryllä tallustelu ja trampoliinilla töröttäminen. 




Eiliset juhlat olivat hyvin pienimuotoiset, koska isommat kaverijuhlat järjestettiin jo pari viikkoa sitten yhdessä tyttö-jiin (reilu pari viikkoa vanhemman) ystävän kanssa. Ja ennen kaverijuhlia nautimme ensimmäisen synttärikakun ja mokkapalat lasten serkkujen kanssa. Iso-jii ei voinut käsittää, että yhdet juhlat oli vielä            p a k k o  järjestää paristakin syystä:

1) eilen oli oikea syntymäpäivä
2) veljeni oli kylässä (eikä ollut juhlinut vielä yksivuotiasta)
3) ensimmäinen "serkku"kakku epäonnistui
4) en ollut leiponut kaverijuhliin kakkua ja kakku p i t ä ä  olla
5) koska juhlien järjestäminen on kivaa 
6) Ja koska ainut mutta oli pikkulapsiperheen ajanpuute
7) koska ensimmäinen syntymäpäivä on vain kerran elämässä 





Mutta nyt siis ihana tyttäremme on siirtynyt onnellisesti vauvanelämästä taaperon arkeen. Ja voi että hän on nauttinut! Sankarittarena paistatteleminen oli kivaa, ja kiva oli esiintyä tänään neuvolassa ja äidin työpaikalla isona tyttönä. Kälätystä on riittänyt koko päivän!



Kiitos kaikille kanssamme juhlineille ja tyttöjiitä muuten muistaneille. Ja onnea vielä rakas yksivuotiaani!

lauantai 15. elokuuta 2015

Viimeistä päivää


Tänään olemme nauttineet kotipihalla auringosta grillaillen ja leikkien. Samalla "vietettiin" tyttö-jiin viimeistä päivää vauvana. Huomisesta lähtien meillä asuu äiti, isi ja kaksi taaperoa! 



Huomisilla synttäreillä on tarjolla valkosuklaa-mustikkakakkua, johon tämä mami on ekaa kertaa elämässään keitellyt (mustikka)hillot ihan itse. Helppoa hommaahan tuo oli ja taidanpa jatkossakin tehdä kakkuihin hillot itse. Nam! Pesee kaupan hillot mennen tullen. 


Kävimme lisäksi lähimetsässä veljeni kanssa poimimassa kakun päälle tuoreet mustikat ja yhdistimme marjareissuun pienen piknik-hetken ihanalla maisemapaikalla. 









Muistettiinkohan me kerätä niitä marjoja ollenkaan?

tiistai 11. elokuuta 2015

Parasta just nyt...




Kesä (vihdoinkin!) ja koko perheen iltatreeni uudella trampoliinilla. Välipalana lähiruokaa omalta pihalta. 

#HappinessInEverydayLife



torstai 6. elokuuta 2015

Sadepäivän iloja


I h a n a  kun aurinko ja lämpö vihdoinkin hellivät meitä! Minä ja tepastelijat (noh, tyttö-jii on paria päivää vailla vuoden ja tepastelee kyllä touhukkaasti taaperokärryllä ja tukea vasten) vietimme eilen upean päivän veljeni kanssa Hangossa, jossa saimme koko rannan lähes täysin itsellemme. 









(Lisää Hankokuvia löytyy Instagramista)

Kauniina kesäpäivänä on helppo olla onnellinen, mutta on me osattu nauttia kylmästä ja sateestakin. Edelleenkin jättikokoiset metsämustikat jaksaa ihastuttaa (tuoreet mustikat ja turkkilainen jogurtti 💜). Mustikoiden lisäksi kostea ja viileä sää kasvattaa saippuakuplat jättimäisiksi ja kestäviksi. Oletteko huomanneet? 




(Kuka tunnisti kuvasta Papun rusettipipon?)

Ja toki on upeaa katsoa lätäkössä hyppivän ja leikkivän lapsen riemua. Sitä varten meillä on olemassa kumisaappaat, kurahousut, kuraeteinen ja kuivauskaappi. 



No, toivottavasti ensi kesä on kuitenkin enemmän alkupään kuvien kaltainen ;-)

Mennään mustikkaan

Jos jotain hyvää pitää hiljattain päättyneestä historiallisen kylmästä ja sateisesta heinäkuusta sanoa, niin se on rauhassa kypsyneet, muhkeat ja isot metsämustikat. 


Lähdimme pikku-jiin kanssa tässä yksi päivä spontaanille potkupyörä (tai "pottupyörä", kuten pikku-jii sanoo) lenkille ja päädyimme noiden jättimustikoiden houkuttelemana herkuttelemaan läheisen metsäkaistaleen varpujen ääreen. Nam! Hyvin maistui pikkujätkällekin ja voi sitä riemua, kun sai itse poimia syötävää suuhun. 




Tuosta off-road retkestä innostuneena pakkasin seuraavana päivänä läjän pikkusankoja pikku-jiin kera rattaisiin ja suuntasimme lähimetsään saalistamaan. Voi, miten reipas marjakaveri minulla olikaan! Hienosti pikkumies löntysteli saappaissaan äidin perässä metsässä ja poimi mustikoita sankoonsa&suuhunsa todeten välillä "tiukka", kun marjat eivät meinanneet totella pieniä sormia. Ajoittain jätkää piti lahjoa syöttämällä mustikoita suoraan suuhun tai ruokkimalla hänen tyhjäksi rohmuttua ämpäriään. Kuitenkin vähän ennen kuin äiti pääsi innostumaan ensimmäisen ämpärin täyttymisestä, lensi pikkumiehen ämpäri mättäälle ja pienet jalat lähti määrätietoisesti harppomaan "pois". Eihän siinä voinut muuta kuin palkita pienen miehen reippauden tottelemalla poistumiskäskyä. 


Kotona sitten herkuteltiin tuoreilla mustikoilla ja kehuttiin isille, miten kivaa meillä oli. Elämäni paras marjareissu ja ihanin marjakaveri <3