Vanhemmuuden työkalupakki

Tiedättekö, meidän 3-vee on tällä viikolla ainakin kolmena päivänä todennut, että "Ihana päivä. Tänään on i-ha-na päivä!" Ja äiti yhtyy kyllä tähän. 

Mutta miten tähän tilanteeseen on päästy, kun talossa on kaksi vilkasta ja tempperamenttistä uhmaikäistä (ja tempperamenttinen, lyhytpinnainen äiti)?

Kovasti olen opiskellut vanhemmuutta, jotta niitä ihania päiviä koettaisiin mahdollisimman paljon. Vaikka meillä edelleen erehdytään ja epäonnistutaan viikottain (tai useamman kerran viikossa) enkä todellakaan ole mikään vuoden mutsi tai kasvattaja, ajattelin jakaa muutamia oivalluksia ja oppeja kanssanne. Jospa näistä neuvoista olisi jollekin toisellekin vanhemmalle apua. 

 Jos kiukun (aikuisen tai lapsen) taustalta on poissuljettu nälkä, väsy, ulkoilun/ liikkumisen puute ja läheisyyden kaipuu, kannattaa kokeilla olisiko jostain seuraavista apua.

(tadaa, olkaa hyvät)

VANHEMMUUDEN TYÖKALUPAKKI

1) Ennakoi siirtymätilanteissa (meillä se tehdään näin).

2) Anna lapsen valita (esim näin).

3) Harhauta. Perinteisen kivalla asialla (lapsen lempilelu, kutitus, kiva laulu itse heittäytyen tai spotify apuna, spontaani hippaleikki jne) harhauttamiseen lisäksi meillä toimii valinnalla harhauttaminen (eli kohta 2).

4)Käskemisen sijaan pyydä/ ohjaa ja perustele pyyntösi (esim näin).

5) Omien rajojen ennakointi. Kun huomaat, että kohta menee hermot, kerro se lapsille. Paremmin kuin uhkauksenomainen "Kohta äiti suuttuu" meillä toimii, kun huomauttaa "Hei! Nyt on punainen valo. Kohta äitiä alkaa suututtamaan". Vaikka kumpikin toimii, niin jälkimmäinen kyllä paljon useammin/ nopeammin. Ja sitten toki kiitellään, jos tilanne rauhoittuu. 

6) Anna lapsen silloin tällöin päättää (mitä leikkiä leikitään, mihin puistoon mennään, mitä tv:stä katsotaan...) Ja jos vaan teidän kasvatusperiaatteisiin sopii, anna lapselle joskus periksi (toki sellaisissa asioissa, joilla oikeasti ei ole väliä). Meillä esim tyttö-jii haluaisi lähteä aina kumpareissa pihalle ja välillä (kun tiedän ettei esim kiipeillä mihinkään ja kengän tippuminen ei haittaa) annan tytön lähteä. Reilua vanhempaa on kuitenkin mukavampi totella kuin tyrannia.

7) Opettele priorisoimaan (mitä, miten? --> klik)

 8) Jos lapsi haluaa/ yrittää auttaa jossain kotityössä (mutta ei oikein vielä osaa), yritä olla ärsyyntymättä ja vaivaantumatta. Keksi sen sijaan joku keino, jolla lapsi voi osallistua kyseiseen työhön. Meillä 2 vee esimerkiksi hoitaa pyykkiä pestessä ylpeänä pesupallon pitelyn äidin kaataessa palloon pesuainetta. Tehtäviin kuuluu myös pesupallon koneeseen laitto. 3vee saa puolestaan käynnistää koneen. Astianpesukonetta lapset tyhjentävät yksi astia kerrallaan äidin apuna, eikä sirpaleita ole vielä kertaakaan tullut. Lasten lempihommiin kuuluu myös  lakaisu, pyykkien ravistelu ja ojentelu jne. Lasten mukaanottaminen on tärkeää, sillä pian on käsillä aika, jolloin toivot, ettei lapsille olisi syntynyt käsitystä, että he eivät osaa siivota ja tehdä kotitöitä tai ovat siivotessa jotenkin tiellä. 

9) Sanoita lapsen tunteita. Tämä tapahtuu jotenkin automaattisesti silloin kun lapsi ei puhu, mutta unohtuu helposti puheenkehityksen myötä. Meillä tunteiden sanottaminen (mikä perustuu usein arvauksiin) on auttanut kuitenkin valtavasti: Kun isi on ollut pitkään työreissussa ja lapsia kiukuttaa, olen nimennyt kiukun ikäväksi. Nykyisin lapset osaavat jo itse sanoa "minulla on isiä ikävä" ja hakea äidin sylistä lohtua ikävään. Myös nälkäkiukun nimeäminen on auttanut meillä (lapset ymmärtävät syödä nälkäkiukussa), samoin väsykiukun (ymmärtävät, että väsyneenä mennään nukkumaan ja/ tai että väsymys voi kiukuttaa). 

Toivottavasti jollekin on näistä ohjeista apua. Meille ne eivät yksistään riittäneet, joten jatkoa seuraa...

Valkoinen lautturi

Löysin jo viime vuoden keväällä Instagramista ihanan, juuri aloittaneen nettisisustusliikkeen Valkoisen lautturin. Ihastuin etenkin heidän valikoimassaan oleviin Uashmama paperipusseihin (jotka olivat jo tuolloin jonkinlainen  blogi/ someilmiö, mutta minulle täysin uusi tuttavuus). Uashmamat ovat pestäviä paperipusseja ja ne valmistetaan Italiassa käsityönä. Päätin jo keväällä, että uuden kotimme valoisaan keittiöön tulee porrashyllykkö, joka täytetään yrteillä. Yrttien suojaksi tilasin Uashmamojaa. Tilauksen kylkeen lähti vielä muutama muukin ihanuus.

Valitettavasti yrtit eivät viihtyneet keittiössämme (lue: en jaksanut kastella niitä saati istuttaa uuteen ruukkuun), joten porrashylly toimii yrttikeitaan sijasta kukka- ja lehtitelineenä. Uashmamoille on kuitenkin löytynyt monia muita käyttötarkoituksia, joista tärkein on kaiken pöydällä lojuvan, tarpeellisen (?) päivittäisessä käytössä olevan sälän (lääkkeet, D-vitamiinit, käsirasvat, teipit, sakset...)kätkeminen. Uashmamat ratkaisee aikakin kertaalleen myös lapsiperheen joka jouluisen/ keväisen ongelman: kaunis pussi ja kauden yrttejä on kiva lahja opelle/ tarhantädille. Uashmama=käytännöllistä ja kaunista, eikö?

Toinen käytännöllinen ostos Valkoisesta lautturista oli bepolesin paperipussi, joka toimii meillä takkahuoneessa pahvinkeräysastiana poltettaville pahveille. Tästä olisi ollut saatavilla vielä isompi koko ruskeana, mutta kyllä tämä valkoinenkin vetää hyvän määrän pahvia ja koko on varmasti lämmityskaudelle ihan riittävä. 

Meidän perheessä iso-jii haaveilee säännöllisesti siitä, että saisi täyttää jääkaapin ovemme valokuvilla, muistilapuilla ja magneeteilla. Onneksi aviomieheni tuntee minut sen verran hyvin, ettei ole käynnistänyt ikiliikkujaa (ovi täynnä (by isi) ovi tyhjä (by äiti)- ovi täynnä...). Puuduttavan yksinkertainen koreografia olisi moisessa tanssissa! Koska ajatus lasten piirrustuksista ja valokuvista magneeteilla vaihtuvaksi näyttelyksi kiinnitettynä on kiva (vaikken haluakaan sitä jääkaapissa toteuttaa), päädyin tilaamaan meille lastenhuoneeseen Groovymagnetsin matneettitapetin. Niitä löytyy myös valkoisen lautturin valikoimasta. Olen kyllä tyytyväinen tuohon tapettiin! Asennus ei mennyt ihan nappiin (tapetti on tosi paksu, valokuvapaperimainen ja rullasimme sen "käänteisesti" (eli yrittäen suoristaa) vasta vähän ennen asennusta, mistä johtuen yläreuna ei kiinnittynyt riittävästi tapettiliimalla ja jouduimme varmistamaan kiinnityksen  listalla), mutta olen tyytyväinen, että kaksi tällaista poropeukaloa sai tapetin pysymään seinässä! Olen lukenut, että magneettimaalin ongelma on heikko magnetismin, niin että se ei oikein jaksa pitää magneetteja seinässä. Sitä ongelmaa ei tuntuisi tässä tapetista oleva. Yksi haittapuoli on arka väri ja se, että magneeteista irtoaa tapettiin helposti mustaa väriä. No, pienet viirut tapetissa ei haittaa, kun etenkin tyttö-jii saattaa uppotua puoleksikin tunniksi magneetteja järjestelemään. 

Valkoinen Lautturi on noin puolentoista vuoden ajan toiminut nettisisustusliike, joka lupaa nopeat toimitukset. Ainakin meille tänne pääkaupunkiseudulle lähetykset tulivat erittäin nopeasti - jo seuraavana päivänä (minulle on tullut neljä eri lähetystä ja kaikki 1-2 päivässä tilauksesta). Valkoisen Lautturin asiakaspalvelu on ystävällistä ja nopeaa sekin. Ja mikäli tykkää kauniista sisustuskuvista, kannattaa Valkoista Lautturia seurata myös Instagramissa. 

Nykyisin nettisisustusliikkeitä syntyy lähes kuin sieniä sateella. Mitkä ovat teidän suosikit?

*tilauksesta on saatu alennus blogikirjoitusta vastaan. 

Happy to be back!

Blogi on ollut olosuhteiden pakosta jo tovin tauolla. Osittain siksi, että ruuhkavuodet ovat iskeneet meihin niin kovalla kädellä, että positiivisuuden kaivaminen on ollut vaikeaa. Eniten kuitenkin siksi, että onnen säilyttämiseksi arjessa, on ollut pakko keskittyä niihin asioihin, jotka vaikuttavat eniten koko perheen arkeen. Blogille ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa, vaikka kovasti olen kirjoittamista kaivannutkin ja olisin halunnut monesta asiasta tulla tänne kirjoittamaan.

Mutta nyt. Blogi päivittyy taas hetken. Tai ikuisesti. Todennäköisesti jotain siltä väliltä. 

Pikkulapsiperheenä meillä aikakäsityskin on aika letkeä. Treffeille voi tulla sen kummemmin selittelemättä 15-30min myöhässä. Ja kuvan mukaisesti meillä eletään vielä kovasti keskikesää. Seoleniinjustiinsa.