Myönteinen ei

Julkaisin hiljattain Instassa kuvan kirjoista, joita lainasin kirjastosta väikkäriprojektia ja projekteja nimeltä 'vanhemmuus' ja 'elämä' varten. Muutama teos on jo kahlattu läpi, ja yksi kirjoista oli niin hyvä, että haluan suositella sitä teillekin. 

Suositeltava kirja on William Uryn Myönteinen ei. Sen kirjoittaja on todellinen neuvottelutilanteiden supertaitaja, ja kirjan lukuisia esimerkkejä oli tosi mielekästä lukea. Kaiken lisäksi kirja oli tosi selkeä ja helppolukuinen. 

Seuraavat kirjan viimeisestä luvusta poimitut sitaatit tiivistävät sen, miksi kirjaa teille suosittelen: 

"Yksi nykypäivän suurista ongelmista on kyllä- ja ei- sanan irrottaminen toisistaan. Kyllä ilman ei- sanaa pilaa suhteen itseen ja ei ilman kyllä- sanaa taas suhteet muihin. Kyllä on avain yhteisöllisyyteen, ei taas itsenäisyyteen. Kyllä on avain yhteyteen, ei taas suojelemiseen. Kyllä on avain rauhaan, ei puolestaan oikeudenmukaisuuteen." 

"Kun sanot toiselle myönteisesti ei, annat itsellesi lahjan. Luot aikaa ja tilaa sille mitä haluat. Suojelet sitä, mitä arvostat. Muutat tilannetta parempaan suuntaan ja säilytät samalla ystäväsi,kollegasi ja asiakkaasi. Lyhyesti sanottuna olet rehellinen itsellesi. " (tämä vaatii ehkä selitykseksi sen, että kirjassa opetetaan sanomaan ei siten, että ensin sanotaan "kyllä" omille arvoille ja tarpeille ja sitten tältä pohjalta "ei" toiselle. Lopuksi luodaan molempia tyydyttävä "kyllä"- ehdotus. Kyllä ja ei siis yhdistetään ja saavutetaan yingyangmainen tasapaino).  

"Kodeissa, joissa vanhemmat osaisivat sanoa kunnioittavasti ei lapsilleen, olisi paljon vähemmän tuhoisia riitoja. Lapsista tulisi vähemmän hemmoteltuja ja huomattavasti onnellisempia kuten jälkipolvesta, jolla on ollut kasvaessaan selvät ja kunnioittavat rajat."

Kirja päättyy sanoihin, jota itsekin haluaisin toivottaa (ja julistaa) maailmalle: 

Ugh. Lukemaan siitä! 

 

Iltapesut

Lähdettiin tänään tyttö-jiin kanssa iltapesulle, kun pojat jäi vielä alakertaan iltapalalle. Suihkuttelut sujui tuttuun tapaan mukavasti sylikkäin ja pikkuneiti suostui tällä kertaa istumaan myös hetken suihkukopin lattialla, jotta äiti sai vielä kunnolla pestä itsensä ilman syliteltävää (opin muuten tänään, että on olemassa  v e s i l i i n o j a  eli nopeasti kuivuvia kantoliinoja, joita voi käyttää suihkussa tai rannalla. Tuollaiselle ihmeelle olis ollut käyttöä meillä, kun tyttöjii ei vauva-aikana juurikaan nukkunut refluksin vuoksi päivällä (tai yöllä), eikä vauvaa luonnollisestikaan voinut jättää veljen kanssa keskenään. Kipuilujensa vuoksi tyttöjii ei myöskään viihtynyt hetkeäkään pesuhuoneen lattialla tai sitterissä. Ja isojii lähti yleensä töihin jo ennen seitsemää. Niinpä ainoa keino aloittaa päivä suihkunraikkaana oli sylisuihkut vauva kainalossa. Ah sitä onnea, jos olisin liinan avulla saanut välillä peseytyä kaksin käsin! Tai pestä välillä hiukseni ilman että varaan siihen erikseen aviomieheltäni ajan! Toivottavasti tuosta vesiliina vinkistä on jollekin kohtalotoverille/ yh-äidille apua. Ja olisihan tuollainen liina ihan kätevä myös vauvauintien pesurumbaan).

Mutta. Tarkoitus ei ollut puhua vesiliinasta, vaan meidän iltapesushowsta. 

Pikku-jii tepasteli puuronsa jälkeen yläkertaan iltapesulle. Istui potalle. Minä sivelin Body shopin vartalovoit ja Cliniquet iholle ja nostelin välillä alastonta tyttöjiitä pois (liukkaasta) suihkukopista. Pikkujii laulaa samalla hoitoainepulloon (kuvassa sininen tuubi) Muumi-laulua potalla istuen. Välillä sivelee pulloon kuivunutta hoitoainetta tärkeän näköisenä iholleen. Tyttöjii järsii vuorotellen ylpeänä palasaippuaa ja kuorinta-aineputkiloa (kuvassa kultakorkkinen, lähellä suihkukopia) ja minä estän parhaani mukaan. Pikku-jii ilmoittaa ettei halua olla potalla ja haluaa suihkuun. Minä nappaan tyttöjiin kainaloon ja hammasharjan käteen ja siirryn säätämään pikkujiille suihkua sopivan lämpimäksi. Sillä välin tyttöjii rimpuilee kainalossa ja työntää päätänsä eteenpäin ylettyäkseen puremaan kädessäni olevaa hammasharjaa, joka osoittautuukin isoveljen harjaksi. Samanaikaisesti pikkujii kastelee koko suihkukopin ympäristön yrittäessään pestä suihkukäden kainaloa. Laitan suihkukopin ovet kiinni, haen tyttöjiin vaipan ja hammasharjan (sen oikean) ja istun alas vaipattamaan ja pesemään hampaat. Menen suihkukopille ja pyydän pikkujiitä suihkuttamaan myös takaa, jolloin saan suihkuvedet päälleni. Tyttöjii kälättää, leikkii vesilammikossa ja järsii sitä samaa kuorinta-ainetuubia. Kuivaan pikkujiin ja vaipatan. Pesemme hampaat. Tyttöjii "laulaa" tuubiinsa jotain (Muumi-laulua?). 

Että sellainen iltapesu :-D. Ja tältä meillä näytti sen jälkeen. En ehtinyt nähdä miten/ milloin kirjat ja vaatteet päätyivät lattialle tai mitä oranssikorkkiselle tai sinivalkoiselle tuubille tapahtui...

Ohjeita tuplaäitiyteen -postauksessa sanoinkin, että paras keino selvitä kahden pienellä ikäerolla syntyneen (vilkkaan) lapsen kanssa on se, että ei ota asioita turhan vakavasti. Ja kyllähän tuo meidän viisiminuuttinen iltapesu naurattikin ja ihan ääneen. Samalla kuitenkin mietin, että onko muilla koskaan tällaista. 

Ai niin, nämä kivet löytyi tyttöjiin paidan/bodyn alta ennen suihkua. 

1-vuotias

Eilen meillä juhlittiin siis tyttö-jiin ensimmäisiä synttäreitä. Edellisen illan piknik ei jäänyt pelkäksi kilistelyksi ja maisemien ihailuksi, vaan muistimme poimia myös mustikat kakkuun. Tarjolla oli valkosuklaamousse täytekakku kotitekoisella mustikkahillolla, porkkanakakku muffinsseja ja tonnikala&kalkkuna pannareita ja salaattia.  Kakku maistui sankarille niin, että kakkua piti saada suuhun kaksin käsin (tai itsenäisesti kaksin käsin ja äidin lusikkakäsi vielä apuna). 

 

Ruuan päälle sankari pääsi touhuamaan pihalle ja näytti juhlavieraille taitonsa useammassa lajissa kuten terassituoleilla taiteilu (sis. kiipeily, esineiden pudottelu ja aikuisia huimaava kurottelu selkänojalta kohti erinäisiä esineitä ja leluja) potkuautolla pujottelu, taaperokärryllä tallustelu ja trampoliinilla töröttäminen. 

Eiliset juhlat olivat hyvin pienimuotoiset, koska isommat kaverijuhlat järjestettiin jo pari viikkoa sitten yhdessä tyttö-jiin (reilu pari viikkoa vanhemman) ystävän kanssa. Ja ennen kaverijuhlia nautimme ensimmäisen synttärikakun ja mokkapalat lasten serkkujen kanssa. Iso-jii ei voinut käsittää, että yhdet juhlat oli vielä            p a k k o  järjestää paristakin syystä:

1) eilen oli oikea syntymäpäivä

2) veljeni oli kylässä (eikä ollut juhlinut vielä yksivuotiasta)

3) ensimmäinen "serkku"kakku epäonnistui

4) en ollut leiponut kaverijuhliin kakkua ja kakku p i t ä ä  olla

5) koska juhlien järjestäminen on kivaa 

6) Ja koska ainut mutta oli pikkulapsiperheen ajanpuute

7) koska ensimmäinen syntymäpäivä on vain kerran elämässä 

Mutta nyt siis ihana tyttäremme on siirtynyt onnellisesti vauvanelämästä taaperon arkeen. Ja voi että hän on nauttinut! Sankarittarena paistatteleminen oli kivaa, ja kiva oli esiintyä tänään neuvolassa ja äidin työpaikalla isona tyttönä. Kälätystä on riittänyt koko päivän!

Kiitos kaikille kanssamme juhlineille ja tyttöjiitä muuten muistaneille. Ja onnea vielä rakas yksivuotiaani!

Viimeistä päivää

Tänään olemme nauttineet kotipihalla auringosta grillaillen ja leikkien. Samalla "vietettiin" tyttö-jiin viimeistä päivää vauvana. Huomisesta lähtien meillä asuu äiti, isi ja kaksi taaperoa! 

Huomisilla synttäreillä on tarjolla valkosuklaa-mustikkakakkua, johon tämä mami on ekaa kertaa elämässään keitellyt (mustikka)hillot ihan itse. Helppoa hommaahan tuo oli ja taidanpa jatkossakin tehdä kakkuihin hillot itse. Nam! Pesee kaupan hillot mennen tullen. 

Kävimme lisäksi lähimetsässä veljeni kanssa poimimassa kakun päälle tuoreet mustikat ja yhdistimme marjareissuun pienen piknik-hetken ihanalla maisemapaikalla. 

Muistettiinkohan me kerätä niitä marjoja ollenkaan?

Parasta just nyt...

Kesä (vihdoinkin!) ja koko perheen iltatreeni uudella trampoliinilla. Välipalana lähiruokaa omalta pihalta. 

#HappinessInEverydayLife

Sadepäivän iloja

I h a n a  kun aurinko ja lämpö vihdoinkin hellivät meitä! Minä ja tepastelijat (noh, tyttö-jii on paria päivää vailla vuoden ja tepastelee kyllä touhukkaasti taaperokärryllä ja tukea vasten) vietimme eilen upean päivän veljeni kanssa Hangossa, jossa saimme koko rannan lähes täysin itsellemme. 

(Lisää Hankokuvia löytyy Instagramista)

Kauniina kesäpäivänä on helppo olla onnellinen, mutta on me osattu nauttia kylmästä ja sateestakin. Edelleenkin jättikokoiset metsämustikat jaksaa ihastuttaa (tuoreet mustikat ja turkkilainen jogurtti 💜). Mustikoiden lisäksi kostea ja viileä sää kasvattaa saippuakuplat jättimäisiksi ja kestäviksi. Oletteko huomanneet? 

(Kuka tunnisti kuvasta Papun rusettipipon?)

Ja toki on upeaa katsoa lätäkössä hyppivän ja leikkivän lapsen riemua. Sitä varten meillä on olemassa kumisaappaat, kurahousut, kuraeteinen ja kuivauskaappi. 

No, toivottavasti ensi kesä on kuitenkin enemmän alkupään kuvien kaltainen ;-)

Mennään mustikkaan

Jos jotain hyvää pitää hiljattain päättyneestä historiallisen kylmästä ja sateisesta heinäkuusta sanoa, niin se on rauhassa kypsyneet, muhkeat ja isot metsämustikat. 

Lähdimme pikku-jiin kanssa tässä yksi päivä spontaanille potkupyörä (tai "pottupyörä", kuten pikku-jii sanoo) lenkille ja päädyimme noiden jättimustikoiden houkuttelemana herkuttelemaan läheisen metsäkaistaleen varpujen ääreen. Nam! Hyvin maistui pikkujätkällekin ja voi sitä riemua, kun sai itse poimia syötävää suuhun. 

Tuosta off-road retkestä innostuneena pakkasin seuraavana päivänä läjän pikkusankoja pikku-jiin kera rattaisiin ja suuntasimme lähimetsään saalistamaan. Voi, miten reipas marjakaveri minulla olikaan! Hienosti pikkumies löntysteli saappaissaan äidin perässä metsässä ja poimi mustikoita sankoonsa&suuhunsa todeten välillä "tiukka", kun marjat eivät meinanneet totella pieniä sormia. Ajoittain jätkää piti lahjoa syöttämällä mustikoita suoraan suuhun tai ruokkimalla hänen tyhjäksi rohmuttua ämpäriään. Kuitenkin vähän ennen kuin äiti pääsi innostumaan ensimmäisen ämpärin täyttymisestä, lensi pikkumiehen ämpäri mättäälle ja pienet jalat lähti määrätietoisesti harppomaan "pois". Eihän siinä voinut muuta kuin palkita pienen miehen reippauden tottelemalla poistumiskäskyä. 

Kotona sitten herkuteltiin tuoreilla mustikoilla ja kehuttiin isille, miten kivaa meillä oli. Elämäni paras marjareissu ja ihanin marjakaveri <3

Gugguu asiakasilta

Sorruin eilen lavertelemaan yleistä Gugguusta, vaikka tarkoitus oli kirjoittaa Gugguun upeasta asiakasillasta... Anteeksi eilinen, ja nyt suoraan asiaan!

Ilta järjestettiin siis viikko sitten Mäntsälässä upeassa Hirvihaaran kartanossa. Paikka ei ollut minulle ennestään tuttu, mutta voin suositella sitä lämpimästi esim. häiden juhlimiseen. Kyseessä oli coctail- tilaisuus, joka oli järjestetty viimeisen päälle tyylikkäästi. Paikka, ohjelma ja tarjoilut toistivat siis Gugguun vaatteista tuttua tyylikästä ja laadukasta linjaa. 

Illan kohokohta oli tietenkin syksy-talvi 2015 malliston ympärille rakennettu muotinäytös. Ja voi, millainen show me saatiinkaan! Lapsimallit olivat ihania, upeita, rakastettavia ja valloittavia persoonia itse kukakin. Yleisö nautti näytöksestä täysillä taputtaen, hymyillen, nauraen, hihkuen, vislaten ja hurraten. Ja ainakin omalta kohdaltani voin sanoa, että joka ikinen reaktio tuli aidosti ja täydestä sydämestä. Näytökseen oli rakennettu kaksi "showstopperiakin": ensimmäinen oli pieni (muistaakseni) jumppikseen puettu vauva, joka tuli veljensä (?) sylissä lavalle. Pää showstopper oli aivan uusi kuosi (Crystal ice, jonka on suunnitellut Linda Förstner), joka kyllä sai aikaan kohahduksen esityksessä ja on herättänyt ihailua ja positiivista kuohuntaa myös jälkeenpäin. 

Näytöksen jälkeen saimme nauttia ruokapöydän antimista ja seurustella toisten Gugguu-hullujen kanssa. Gugguun Facebook kirpparilla pyörii ihanan positiivista ja mukavaa jengiä, ja oli jännä bongailla profiilikuvista tuttuja naamoja. Puhuttavaakin luonnollisesti löytyi, istuipa sitten kenen seuraan tahansa. (Kiitos kivasta illasta myös seuralaisillenu (-:). Illan juonsi itsekin ihanan positiivinen ja pirteä Kristiina Komulainen. 

Seuraavaksi meitä hemmoteltiin Jukka Pojan keikalla, joka toimi hyvin alkulämmittelynä Jacke Björklundin stand up keikan tarjoamalle vatsalihastreenille. Jacke veti kovatasoisen ja spontaanin keikan roisilla maailmanluokan (britti-jenkki) tyylillä. Tykkäsin. Ilta päättyi minun osaltani tähän (no totta kai nautin vielä iltapalapöydän antimista), mutta kuulemani mukaan sitkeimmät porukasta jäivät bailaamaan aamu viiteen saakka!

Päällimmäisenä illasta jäi mieleen tunne siitä, että on ollut etuoikeutettu saadessaan osallistua Gugguun ensimmäiseen asiakasiltaan. Minulla ja seuralaisillani oli koko illan tunne, että teemme historiaa: asiakasiltoja tai muita Gugguu-gaaloja tullaan varmasti juhlimaan jatkossakin ja paljon, paljon isommissa mittakaavoissa (uskoisin ja vilpittömästi toivoisin). Ilta ylitti tyylikkyydessään odotukseni täysin. Lisäksi iltaan liittyi tiettyä intimiteettiä, sillä Gugguulaisten perhe, miehet ja ystävät olivat mukana juhlimassa yrityksen alkutaivalta, ja sitä että kova työ ja uhraukset ovat johtaneet kasvuun ja menestykseen. Kiitos, että sain olla mukana juhlimassa!