tiistai 24. tammikuuta 2017

Omaa aikaa taaperoperheessä -mutta miten

Olin tehnyt vanhemmuudesta/ äitiydestä itselleni niin täysivaltaisen homman, että kun ensimmäisen kerran luin vanhemmuuden minikurssilla oman ajan tärkeydestä, en ollut lainkaan valmis siihen (omaan aikaan siis). En myöskään tuolloin kokenut tarvitsevani omaa aikaa (etenkään, kun sen järjestäminen tuntui niin vaikealta ja kalliilta). Kunnes. Kunnes meille tuli oikein kunnolla uhmaikäkänkkäränkkä (uhmaikä lapselle ja känkkäränkkä äidille).  Tilannetta helpotti vähän oma töihinpaluu tammikuussa 2016, jolloin osa lasten uhmasta purkautui päiväkodissa ja äiti sai toteuttaa itseään vähemmän haastavissa  vuorovaikutustilanteissa. Kevään mittaan uin kuitenkin aika syvissä vesissä ja olin vihdoinkin omalta osaltani valmis katkaisemaan napanuoran

Itse opin asian kantapään kautta, mutta usko sinä minua: Pientenkin lasten vanhempi/ vanhemmat tarvitsee omaa aikaa. Tässä vinkkejä, miten voit sitä järjestää, jos mummit, kummit ja muu lähiverkosto on kaukana (kuten meillä), tai muuten hankalasti saatavilla. 



1) Jos sinulla on puoliso/ kumppani, sopikaa ja keskustelkaa, miten jaatte arjen rutiinit/ velvollisuudet (ja mitkä rutiinit on sellaisia välttämättömyyksiä jotka teidän perheenne tarvitsee pärjätäkseen). Sopikaa myös, miten tasaatte vapaa-ajan niin että sitä jää kummallekin vanhemmalle. 

2) Palkkaa lapsenvahti vaikka vain tunniksi ja lähde kahvilaan, lenkille, salille, kirjastoon, metsään, kyläilemään... Noin 10€ panostus kannattaa, ja kaikilla pitäisi olla varaa tällaiseen ylellisyyteen esim. kerran kuussa, 4 kertaa vuodessa tai edes kerran vuodessa (tilanteen mukaan). Jos lapset ovat niin pieniä, ettei heitä voi jättää lapsenvahdin kanssa yksin (tai kun lapset vasta tutustuvat lapsenvahtiin), jätä vahti ja lapset toiseen huoneeseen leikkimään ja mene itse suihkuun (lakkaa myös kynnet!). Vaihtoehtoisesti voit rojahtaa sohvalle tai nojatuoliin lehden ja kahvikupin kanssa. Tai uppoudu tunniksi Netflix sarjaan. 

3) Tee yhteistyö ja avunanto- sopimus äitiystävän kanssa: minä olen tänään sun ja mun lasten kanssa ja tehdään sama toisin päin ensi viikolla. Vapautettu äiti käy suihkussa, kävelyllä, shoppailemassa, kahvilassa...



4) Hyödynnä Pikku Kakkonen ja iPad lapsenvahteina. On ihan ok, jos lapsi katsoo silloin tällöin iPadia 15-30min (lue 60min), jotta saat hengähtää. Pienen tauon jälkeen jaksat olla lapselle oikeasti läsnä. 

Pikku Kakkosen aikana voi valmistella vaikka seuraavan päivän ruuan, siistiä keittiön, hoitaa pyykit... Tee jotain, minkä tekisit muuten "omalla ajalla" lasten nukkuessa. Tai ota oma aikasi samalla kun lapset lumoutuvat Pipsa Possusta, Ryhmä Hausta, Dino junasta tai jostain muusta lastenohjelma-aarteesta. 

5) Ota lapset mukaan kotitöihin (niin ilta-aika vapautuu omaksi ajaksi). Lapset nauttivat saadessaan "leikkiä" kotitöitä. Meillä lempihommaa on pyykkien "räpsyttely" sekä heittokäden harjoittelu pyykkiä kuivuriin viskatessa. Myös astianpesukoneen tyhjennys on huippukivaa! (siis lasten mielestä...)

6) Priorisoi ja tee vain välttämättömät kotityöt. 

7) Jos et pääse kumppanisi kanssa treffeille kodin ulkopuolelle, järjestäkää kotitreffit. 




7) Sovi äiti-lapsi leikkitreffejä, niin saat välillä myös aikuista seuraa.


Itselleni ehdottomasti tärkein ja eniten hyvää mieltä tuova omanajanviete on liikunta. Koska meidän arki ei mahdollista itsenäistä liikkumista kovin usein (iso-jii on useimmiten 2-3 päivää viikosta työmatkalla), olen totuttanut lapset liikkumaan kanssani. Jo 15min lenkki (lapset vaunuissa ja potkupyörällä) aukaisee jumittavat hartiat ja virkistää mieltä. (Ja kyllä. 15min lenkki on parempi kuin ei lenkkiä ollenkaan!) Ajoittain pääsen pidemmälle lenkille, kun molemmat lapset ovat vaunuissa ja viihdyttävät itseään laulellen ( ja kinastellen). Hätätilassa viihdytyksen hoitaa äitin puhelin ja yle areena/ valokuvakansio tmv. Yhtenä iltana viikossa pyrin tekemään kotona kahvakuulatreenin ja hakeuduin myös kansalaisopiston kahvakuulakurssille treenivinkkien saamiseksi. Lisäksi ystäväni Heli muistutti minua yksinkertaisesta ja nopeasta & huipputehokkaasta harjoituksesta: käsilläseisonnasta. Teen (oho! tätä jatkui ehkä viikon verran... vanha teksti nääs) iltaisin kolme käsilläseisontaharjoitusta kiipeämällä jaloilla seinää pitkin ylös käsilläseisonta-asentoon (tai sitä muistuttavaan asentoon). Tavoitteena toki joku päivä päästä ihan oikeaan käsilläseisontaan (tai tehdä tämä harjoitus edes säännöllisesti. Toim huom). Hyvä keino on myös tehdä kymmenen syväkyykkyä esim 10 kertaa päivän aikana. 

Kannattaa käyttää myös joka päivä esim 2-5min pikatreeniin. Punnertaa tänään. Tehdä vatsat huomenna. Ja ylihuomenna lankuttaa. Sitten käsilläseisonnan vuoro. Kyykkypäivä perjantaina. Ja viikonloppuna jumppailua lapsen kanssa (netti on vinkkejä pullollaan, mutta esim vatsalihastreeni, jossa äippä makaa lattialla jalat kattoa kohden ja lapset yrittävät työntää ja repiä jalkoja maahan, on meillä hitti). 

Ja hei, muistathan myös hyödyntää kuntosalien lapsiparkit (ei tosin toimineet meillä...)




Mitä Sinä teet omalla ajallasi? Parhaat vinkkisi äidin liikuntahetkeen tai muuhun voimaannuttavaan ajanviettotapaan?

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Katso taaksesi ja kiitä - hengissä ollaan!



Moi kaikille, pitkästä aikaa! Blogiin kirjoittaminen on viivästynyt osin siksi, että ruuhkavuodet (joka meillä on pitkälti tarkoittanut miehen reissutyön vuoksi myös yh-arkea) on olleet niin kiireisiä, että positiivisuuden kaivaminen arjesta on ollut vaikeaa.


Suurilta osin kirjoittaminen on kuitenkin jäänyt siksi, että onnen säilyttämiseksi arjessa, on ollut pakko priorisoida, ja mm. nukkuminen, ruuanlaitto, yhdessäolo sekä pakonomainen somessa "rentoutuminen" on menneet blogin edelle. Yksi suuri kynnys on ollut linkkien liittäminen puolivalmiisiin blogikirjoituksiin, sillä linkkaaminen ei onnistu kännykällä, vaan vaatii pöytäkoneen aukaisemisen (mikä on tähän saakka tuntunut ylitsepääsemättömän vaikealta). Sen sijaan kännykällä on kyllä voinut katsoa kuusi kautta Game of Thronesia ja lähes saman verran tuotantokausia Suits- ohjelmasta :-D


"Katso taaksesi ja kiitä. Katso eteenpäin ja luota. Katso ympärillesi ja rakasta. "






Yllä oleva mietelause kuvaa hyvin tämänhetkisiä tunnelmiani. Takana on yksi elämäni raskaimmista vuosista kahden pienen (alkuun yksi ja kaksi-vuotiaiden ja nyt kaksi ja kolmi-vuotiaiden) lapsen työssäkäyvänä äitinä. Samanaikaisesti töissä on ollut yksi haastavimmista (ja toisaalta palkitsevimmista) vuosista. Tällä hetkellä tilanne on selkeästi helpottanut, sillä olen parhaillaan tutkimusvapaalla valmistelemassa väitöskirjaani. Voin katsoa kiitollisena taaksepäin: Elämä kantaa. Myrskyistä selviää. Ylämäki ei jatku loputtomiin. Ja edessäpäin on tasamaata. Tyyntä. Jopa myötätuulta ja alamäkiä. Luotan niin.


Mutta tämänkin raskaan vuoden aikana onni on ollut jatkuvasti arjessamme. Siinä hetkessä, kun vastaherännyt, unenpöpperöinen lapsi painautuu tiukasti syliin ja kietoutuu kaulaan, kun kannan häntä potalle. Tai kun nukuttamisurakan jälkeen raahautuu alakertaan siivoamaan keittiötä huomatakseen, että oma rakas on sen jo siivonnut. Tai se hetki, kun kiukkuinen lapsi sulaa syliisi. Tai kun saat väsyneenä kietoutua peiton lämpimään syleilyyn, ja rakas silittää poskeasi. Ne hetket, kun yhdessä lapsen kanssa juhlitte uutta taitoa, onnistumista tai löydettyä aarretta.  




Parasta lapsissa on se,
 että he saavat sinut katsomaan ympärillesi.
Huomaamaan hetket.
Sekunnit. 
Ympärillä leijailevan onnen,
joka viipyilee. 
Viipyilee aavistuksen verran. 
Tai aavistuksen verran pidempään. 
Ja kun pysähdyt,
katsot ympärillesi. 
On niin helppo rakastaa.  

-AJ-