sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Leijonan metsästäjät

Keli oli mitä mahtavin metsästystä ajatellen...

... joten suuntasimme järven jäälle metsästysretkelle.

Saalistettavana "mummolta" saatu Leijona...

... ja saalistajina hurrrrja Karo...

... sekä tarkkavaistoinen Ruutu.

Ja ei kun menoks!


Tervetuloa kevät!

Ulkona näyttää tältä...



 ... ja mittarissa on miinusta vain kahden asteen verran (eli alle kymmenesosa siitä, mitä vielä pari päivää sitten). Mieli on yhtä aurinkoinen kuin kelikin, enkä lannistu siitä, että olen sidottu sisälle koneen ääreen väikkärin vuoksi. Tervetuoloa kevät! (jota olen siis odotellut jo talvipäivänseisauksesta lähtien...)



Sub Urban Triben hieno First Spring Day:

perjantai 25. helmikuuta 2011

Synttärit


Meillä on vietetty tänään Karon 5v synttäreitä. Viereisessä kuvassa Karo on varmaan noin 2kk ikäinen eli ensimmäisiä viikkoja luonani. Ihanasti sukat makkaralla!


Juhlan kunniaksi pojat saivat kakun ja vinkulelut joista riittikin juhlahumua ainakin kolmen minuutin ajaksi. Ah, tuota mäyräkoiran tehokkuutta!

Maailman helpoin täytekakku:

1prk Caesar koiranruokaa
täytteeksi kinkku, raejuustoa ja halutessasi kermaviiliä, kurkkua, porkkanaraastetta jne.

Kumoa Caesar purkki lautaselle kakkupohjaksi (en suosittele käyttämään itse käyttämääni kausimakua riistaa, joka oli koostumukseltaan rakeinen eikä meinannut pysyä kasassa). Asettele koristeet kakun päälle taiteellisen näkemyksesi ja karvakuonojesi makumieltymysten (ja linjojen sallimien rajojen) mukaan.






Karon Keisarillinen riista-kinkku täytekakku (korianterinlehdet kuvausrekvisiittaa)

Viisi kinkkurullaa 5 vuoden kunniaksi.




Istutin sankarin vielä tuoliin synttärikuvia varten, mutta iltavalaistuksen vuoksi kuviin tuli nyt todellinen juhlan tuntu. Kyllä kuvissa selkeästi näkyy, että meidän vauva on jo arvokkaasti herraantunut...


5v kuva juhlahumun keskellä iltavalaistuksessa

5v. kuva juhlahumun keskellä iltavalaistuksessa salaman kera




Ja sitten vielä kuvia menneeltä puolelta vuosikymmeneltä:
 
Parikuukautinen Karo katsomassa vappuna teekkariuittoja Oulussa Ainolan puistossa
Karovauva Toholammin kodissa luun kimpussa












Karo juhannuksena 2008 kaivuuhommissa (lempipuuhaa)

Pikku-Karo Oulun kodissa v. 2006

Veljekse


torstai 24. helmikuuta 2011

Kaapinpaikka

Tiedätte varmaan, että miehillä on tapana jättää käytettyjä vaatteita lojumaan keskelle (olo)huonetta. Meillä on toistunut jo vuoden ajan sama arkiaamurutiini: J riisuu oloasunsa alakerrassa olohuoneen valkoiselle Fatboylle, josta minä siirrän sen kodinhoitohuoneen hyllylle (joka on vartavasten varattu herran oloasuja ja muista pitovaatteita varten) J:n jo lähdettyä töihin. Joka päivä töistä tultuaan J kysyy: "missä mun vaatteet on" ja tiedätte mitä mun kuuluu vastata =). 

No, tällä viikolla raksu esitteli onnellisena ja hymy huulilla, miten hän oli onnistunut huijaamaan minua: Herra oli piilottanut paidan ja ihanan pehmeäksi kuluneent ja kauhtuneet collegehousunsa valkoisen T-paidan alle huomaamattomiin meidän valkoisen Fatboyn päällä ja minä en ollut huomannut asiaa! Niinpä vaattet olivat onnellisesti saaneet lojua olohuoneessa koko päivän. Tänä aamuna meillä käytiin läpi sitten aivan uusi aamurutiini, jossa collegepaita ja housut viikattiin hienosti Fatboyn päälle ja T-paita aseteltiin koko komeuden peitoksi. 

Jostain syystä operaatio herätti minussa lähinnä hellyyden tunteita: Ihanat lutuiset miehet. Minkälainen vaivannäkö, jotta herra saa pitää itsemääräämisoikeuden vaatteidensa paikasta! Hykertelin itsekseni koko työmatkan ja saatiin tyttöjen kanssa ihan hyvät naurut vielä töissäkin. Ammun tässä varmaan itseäni nilkkaan, kun en heti suoralta kädeltä kieltänyt tätä älytöntä toimintaa. Nuo kauhtuneet collegehousut ovat todennäköisesti tulleet jäädäkseen meille olohuoneeseen, mutta odota vaan J, mulla on vielä muutama valttikortti taskussa ;-). Ja jos tämä on nyt se asia, jossa minun pitää tulla vastaan niin saatanpa asiaa harkita... Se tarkoittaa sitten ruuvin kiristämistä ja kaapin paikan määräämistä jossain muualla...






 

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Kirjaystävä

Olen nykyisin (harmikseni) surkea lukija. Arkisin nukahdan luettuani pari sivua. On toki onneksi olemassa niitä kirjoja, jotka jopa minulla tulee ahmittua yhdeltä istumalta, koska lukemista ei voi ahneuksissaan jättää kesken. Harvemmin kuitenkaan tällainen lukemisen flow pääsee syntymään (ihan jo sen faktan takia, että aikaa lukemiseen on vain iltaisin ennen nukkumaan menoa ja iltaunisuuteni vuosi kirjan ensimmäisen 10 sivun lukemiseen menee yleensä noin viikko... (mikä vaikeuttaa vähän juonen mukaan pääsemistä)) ja siksipä olenkin viime aikoina viettänyt aikaa kirjojen parissa lähinnä lomamatkoilla sekä joulu- ja kesälomilla. 

Sain viime jouluna joululahjaksi muun muassa Anna Gavaldan Lohduttajan. Muut joululahjakirjani (Sofi Oksasen Puhdistus (suosittelen) ja Riikka Pulkkisen Totta (suosittelen)) ahmin jo joululomalla, mutta Lohduttaja jäi luettavaksi myöhemmin. Olen jo pitkään odottanut Annalta uutta romaania, koska rakastin valtavasti ensimmäistä häneltä lukemaani kirjaa Viiniä keittiössä. Nyt Wikipedia osasi kertoa, että näiden lisäksi Annalta on suomennettu kaksi muutakin romaania: Kimpassa ja Karkumatkalla. Olen muistaakseni lukenut Kimpassa kirjan (johon olin suurten odotusten vuoksi ehkä hivenen pettynyt). 

 Lohduttaja oli uskomattoman kaunis kirja. Pidin kirjassa todennäköisesti enemmän kirjailijan tavasta kirjoittaa kuin itse kirjan juonesta. Tämä on ehdottomasti sellainen kirja, joka täytyy lukea myöhemmin uudelleen, jotta se saa mahdollisuuden herättää kaikki ne ajatukset, joita kirjan on tarkoitettu herättävän. Nyt lukemiseen ajoi suunnaton vimma ja suorastaan riivaava halu tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, eikä lukukokemuksen lomassa päässyt heräämään niin paljon oivalluksia elämästä, kuin uskon toisella lukukerralla käyvän. Kirjan loppuminen oli suuri pettymys ja minulle jäi lukemisen jälkeen jotenkin tyhjä olo. Ihmettelin tunnetta, koska kirjan loppu ei ollut mitenkään huono tai onneton (ehkä kuitenkin vähän tavanomainen), mutta tajusin tunteen johtuvan siitä, etten olisi millään halunnut luopua kirjaystävästäni ja sen maailmasta. Voin siis lämpimästi suositella kirjaa kaikille!



Ulkona on uskomattoman ihania ja aurinkoisia kevätpäiviä, mutta pakkanen on ihana tekosyy käpertyä peiton alle sohvannurkkaan lukemaan. Nautinnollisia lukuhetkiä kaikille!

Ekaa kertaa

Haaveilin pitkään ripsien pidennyksestä (lähinnä helpottamaan elämääni -omat ripsenikin ovat jo olemassaan melko pitkät) ja haaveeni toteutui vihdoin loppu vuodesta, kun sain äidiltäni lahjaksi avoimen lahjakortin kosmetologille (kiitos äiti!). Ripset olivat jo ennen pidennyksiä paras osa kasvojani ja kohta jota muutenkin korostaisin. Nykyiset räpsyttimet takaavat, että silmäni varmasti huomataan! Laiskuuteni vuoksi meikkaaminen on aiemmin jäänyt ripsarin laittoon, nykyisin en siis vaivaudu edes sutimaan väriä ripsiin... Ihana, laiska ja helppo elämä!

Mutta en lähtenyt kirjoittamaan tänne ripsistäni vaan kosmetologin tekemästä kasvojen puhdistuksesta. Olin eilen ripsihuollossa ja lisäksi ensimmäistä kertaa elämässäni kosmetologilla kasvohoidossa. Voitteko uskoa? Ihoni on aina ollut suhteellisen hyväkuntoinen, enkä juurikaan ole joutunut hoitamaan ihoani. Nyt, kun sairastumiseni myötä olen joutunut merkittävästi vähentämään hikiliikuntaa, on ihoonikin kertynyt ikäviä mustapäitä. Yhteys liikunnan vähenemisen ja ihon huononemisen välillä on ilmeinen, joten suosittelen kaikille hikoilua vähintään kolme kertaa viikossa ihon ja mielen kunnossapitoon. 

Eilisen jälkeen olen täysin äimistynyt kosmetologin tekemän ihonpuhdistuksen tehosta. Jotain hoidon tehosta kertonee se, että mieheni huomasi "oma-aloitteisesti" muutoksen ihossani =). Minulle tehtiin ultraäänipuhdistus ja päälle naamiot + seerumit ja hoitovoiteet. Hoidon jälkeen iholtani oli häipynyt liki kaikki ikävät mustapäät ja jäljelle jääneet ihohuokosetkin olivat mahdollisesti jonkin verran pienentyneet. Olen täysin myyty ammattimaiseen ihonpuhdistukseen ja seuraava aika onkin varattuna parin kuuauden päähän. Lisäksi kosmetologini suositteli, että käyttäisin meikkivoidetta päivittäin, jotta ilmassa leijuva lika tarttuisi meikkivoiteeseen eikä kulkeutuisi ihohuokosiin. Laitetaan harkintaan...


Tässä vielä kuva ripsistäni, joiden kuvaaminen ilman järjestelmäkameraa on yllättävän haastavaa...








torstai 17. helmikuuta 2011

TTT Chicago

Olen viettänyt Tampereella erittäin työntäyteisiä päiviä, mutta pääsin eilen hyvässä seurassa rentoutumaan ja nauttimaan Työväen Teatterin Chicago- musikaalista. Ennakolta odotin esitykseltä etenkin tanssiryhmän suorituksia ja entisen Oulun pojan Jani Rasimuksen lavapyörähtelyä. Kalju fetissini riivaamana toivoin lavalle myös Sami Hintsasta, mutta harmikseni joudun toteamaan, että Samia on paljon mukavampi katsella TV:ssä kuin lavalla. Samin meriitiksi täytyy laskea se, että hän on varmaan ainoa ihminen, jolle TV tekee oikeutta =). 

Chicagoon liittyy sellainen henkilökohtainen aspekti, että valmistumisemme aikoihin kurssimme teki elokuvapostereista julisteita, joihin photoshoppasimme omat pärstämme Hollywood starojen tilalle. Itselläni oli kunnia pällistellä maailmaa Chicago julisteesta Catherine Zeta-Jonesin kropassa. Olen edelleen ylpeä kyseisestä roolista...


Kuva lainattu Wikipediasta (http://en.wikipedia.org/wiki/Chicago_%282002_film%29)




Chicago musikaali oli odotettavasti viihdyttävä ja hyvin toteutettu. Esityksen kiistaton tähti oli Roxie Hartin roolin uskomattomalla varmuudella ja taidolla läpi vienyt säteilevä ja kaunis Eriikka Väliahde. Itse en ole aiemmin nähnyt Eriikkaa lavalla, vaikka hän on esiintynyt mm. Laiva Toivo Oulussa, mutta tulen ehdottomasti seuraamaan jatkossa hänen uraansa. Suosittelen muillekin!



Kuvaaja: Petri Kovalainen/ Tampereen Työväenteatteri. Kuva lainattu sivulta: http://www.ttt-teatteri.fi/lehdisto/chicago/index.php


sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Hyvää Ystävänpäivää

 En juurikaan välitä ystävänpäivän kaupallisesta puolesta. Ja lisäksi ystävät ovat sellainen arvo elämässä, että ystävyyttä on syytä vaalia päivittäin -ei kerran vuodessa. Joka tapauksessa toivotan ihanaa Ystävänpäivää kaikille rakkaille ystäville!




Päätin lisäksi ostaa ystävilleni erilaisen ystävänpäivälahjan ja haastan muutkin tekemään samoin. Annetaan ystävillemme aineetonta hyvää päivittäin ympäri vuoden ja muistetaan heikompiosaisia niillä materiaalisilla lahjoilla ainakin 14.2. ystävänpäivinä.

Olen siis ostanut teille rakkaat ystävät ystävänpäivälahjaksi hyvää mieltä Kasvimaan ja rahalahjoituksen muodossa:






J ja pojat saavat myös jotain pientä ekstraa ja vietämme ystävänpäivän iltaa kotona neljästään. Nauttikaa tekin yhdessäolosta joko vieretysten tai lankoja ja kaapeleita pitkin!




Kodin kevätilme

Täällä etelässäkin paukkuu helmipakkaset (-19 astetta parhaillaan), mutta aurinko panee parastaan. Ollaan saatu nauttia pitkästä aikaa koko viikonlopun ajan ihanan aurinkoisesta kevät säästä. Huippua!

Eilisen auringonpaisteen innoittamana käytin osan matoistamme takapihalla lumipesussa (huomioikaa kuvan lumimäärä -lunta on sivuaidan korkeudelle saakka!). Harjana toimi äidiltä joululahjaksi saatu ihana kuvioitu pihaharja:




Mattojen pesun lisäksi imuroin koirankarvat muista matoista ja vetäisin Sinillä irtokarvat lattiapinnoilta sekä pesin vessat. Siinäpä meidän viikkosiivoukset nykyisin -aikaa menee n. 30min. Oikean siivoamisen hoitaakin sitten Kotirinkin, kuten aiemmassa postauksessa kerroin.  Niin luksusta <3


Kevään tulosta hullaantuneena vaihdoin vielä vanhat syys/ talvi kynttilämme keittiön ikkunalaudalla kevät/ kesä malliin:
 


Toiset vaihtaa vuodenaikaverhot, meillä on kynttilät. Helpompaa ja halvempaa. Katsotaan saako tämä mimmi nykyiseen asuntoon verhoja hakittua lainkaan (kolmeen aiempaan asuntoon viimeisen 5v. aikana ei verhoja ole saatu hankittua...).


Ihania ja aurinkoisia kevät päiviä kaikille. Nautitaan aurinkoenergiaa ja hymyilään!

lauantai 12. helmikuuta 2011

Ja tämä hetki saa minut pian aivovaurioon...

Miten oikeassa Neumann/ Dingo (kuka ikinä sanat on keksinytkään) on ollutkaan Autiotalo- biisin sanoituksessa.

Kuulin viikolla töissä kuluneen viikon kuumimman tiedeuutisen: pitkäkestoinen rakkaus aiheuttaa "aivovaurion" Itseltäni uutinen oli mennyt täysin ohi, mutta etsin alkuperäisen tutkimuksen PubMedistä ja totesin, että jutun uutisointi on mennyt vähän alkuperäisen tutkimuksen ohi. Mielenkiintoinen tutkimus on anyway... Jenkkiläinen Bianca Aceveda on siis tutkinut rakkautta aivojen funktionaalisella magneettikuvauksella (fMRI) ja hän löysi mm. seuraavaa:

1) Pitkäkestoinen rakkaus on mahdollista.
2) Pitkäkestoisessa "hullaantuneessa" rakkaudessa aivoihin tulee samanlaisia muutoksia (="aivovaurio" meidän mediamme mukaan) kuin huume- tai alkoholiriippuvuudessa.
3) Vastasyntyneessä ja pitkään jatkuneessa rakkaudessa aivomuutokset ovat samanlaisia, mutta lisäksi pitkäkestoisessa rakkaudessa aktivoituu uudenlaisia sitoutumiseen liittyviä hermoratoja.


Suomessa tutkimus siis uutisoitiin suunnilleen siten, että pitkäkestoinen rakkaus aiheuttaa aivovaurion, vaikka oman tulkintani mukaan oikea tutkimustulos oli, että ihminen tulee rakkaudesta samalla lailla riippuvaiseksi kuin huumeista tai alkoholista (ks. tämä Yle Areenan video). No, mediallahan on yleisestikin maassamme tapana muutella asioita mieleisekseen. Mutta saivatpahan minutkin kiinnostumaan uutisestaan =)


Kasarilinjalla jatketaan (kuten ed. postauksessa Pave Maijasen kanssa). Tässä Dingon Autiotalo:






perjantai 11. helmikuuta 2011

80's

Kuunnellaan Raksun kanssa musiikkia ja tunnelmoidaan. Eräs biisi, minkä oon halunnut jakaa teidän kanssa täällä blogissa on yhden rakkaan ihmisen muutaman vuoden takainen fiilistely biisi. Liekö syynä osittainen syyntakeettomuus aiempina kuuntelukertoina vai rakkaan K:n täydellinen heittäytyminen (mikä tottakai vetää mukaan fiiliksiin) biisin tunnelmiin, mutta muistoissa biisi oli parempi kuin nyt kaksin kuunnellessa. Uskomaton kasarifiilis anyway... ENJOY!


ja jos joskus on sellainen fiilis, että kaipaa elämän nälkää -muistakaa tää biisi. Kertsin "uho" syö pois biisin muuten niin vanhahtavan fiiliksen. Ja kuka ei tulis hyvälle päälle kasarista?

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Kotisiivous

Meillä kävi tänään Kotiringin yrittäjä esittelemässä yrityksen kotisiivouspalveluja. Heidän konseptinsa vaikutti sen verran hyvältä ja meille sopivalta, että jatkossa kyseinen yrittäjä vastaa meidän kotimme siivouksesta. Minut on siis vapautettu imurin varresta ja pölyjen pyyhkimisestä!

Kotiringillä on käytössä vinkkipalvelu, jolloin uudet asiakkaat ja heidän vinkkaajansa saavat kumpikin kaksi tuntia ilmaista siivousaikaa. Jos kotisiivous kiinnostaa, käykää katsomassa kyseisen valtakunnallisen firman sivut. Jos päädytte tekemään sopimuksen, voitte antaa nimeni vinkkaajatietona, jolloin te ja minä (molemmat) saamme 2h ilmaista siivousta.

Kyseinen firma toimii siis usealla paikkakunnalla (Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa, Porvoo, Sipoo, Klaukkala, Nurmijärvi,Tuusula, Järvenpää, Hyvinkää, Riihimäki, Hämeenlinna, Turku, Tampere, Nokia, Kangasala, Pirkkala, Ylöjärvi, Seinäjoki ja Oulu) ja vähän eri konseptilla kuin muut kotisiivoojat. Käsitykseni mukaan kotisiivouksessa voi olla ongelmana se, että siivous tehdään toimistosiivouksen periaattein (ts. pölyjä ei pyyhitä esineiden alta vaan ainoastaan vapailta pinnoilta) ja tuntirajoitteisena. Kotiringin siivous perustuu tietyn siisteystason ylläpitoon ja poiketen muista firmoista he pyyhkivät myös ovet, karmit, taulun päälliset ja ylätasot jne. Firma ei todennäköisesti ole hinnaltaan edullisin, mutta omien laskujeni mukaan kuitenkin erittäin kilpailukykyinen (hintaero halvimpaan n. 2-4euroa/h ennen kotitalousvähennystä). Meillä siivous alkaa toden teolla pyöriä maaliskuun aikana, joten kerron sitten kiinnostuneille mielelläni lisää.

Yksi lisäpointti Kotiringin valintaan oli se, että yritys tarjoaa vakuutusyhtiön hyväksymän avainpalvelun, jolloin avainta ei tarvitse luovuttaa siivoojalle vaan sen voi aina siivouspäivinä jättää esim. varastonoveen istutettaavaan ura-avaimella toimivaan säiliöön. 

maanantai 7. helmikuuta 2011

Villasukkapsykologiaa

Jatketaan nyt lauantain postauksen tapaan sukkalinjalla. Mietin tässä eräänä iltana, että mitä kaikkea kätkeytyykään villasukkien suosion taustalle. Itse en ainakaan tunne ketään (naispuolista) ihmistä, jonka mielestä villasukat eivät olisi täydellinen kotiasuste. Itse vedän villasukat jalkaan ensimmäisenä aamulla arkisin ja viikonloppuina mutta lisäksi usein myös heti töistä tullessa. Viikonloput tassuttelen kotona jalat villaan verhottuina ja haaveilenpa myös juhlavillasukista, jotka voisi pukea paitamekon ja leggareiden kanssa kotibileisiin. Itselläni villasukkakausi alkaa elokuusta ja jatkuu kesäkuulle.

Mikä tekee villasukista pukeutumisen kestosuosikin? Tässä muutamia listaamiani asioita:


1)Villasukat ovat ihanan pehmeät
2) ja lämpimät
3) mutta silti hengittävät
4)Villasukilla tassutellessa ei kuulu läpsytystä, kanta-astumista tai töminää vaan ihanan hiljaista suhinaa
5)Villasukat ovat kauniit
6) ja käytännölliset
7) Villasukat ovat "Cosy", mikä on muodikasta, kuten "Comfort food"
8) Villasukat eivät lihota 


Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle, mutta sille ei liene tarvetta, kun tajusin, että paras asia villasukissa on se, että joku on tehnyt villasukat omin käsin juuri Sinulle.  Villasukat=joku välittää Sinusta ja haluaa Sinulle hyvää.

Eli, kun vetää villasukat jalkaan, voi tuntea olonsa kotoisaksi, kauniiksi, muodikkaaksi ja pidetyksi <3









p.s. tiedättehän Tiimarissa pyörivän joulukorttikampanjan, jossa lähetetään (itse askarreltuja) joulukortteja yksinäisille vanhuksille. Pitäisi varmaan tehdä kansalaisaloite, että kampanjan yhteydessä jaettaisiin myös villasukkia niille vanhuksille, jotka eivät pysty enää itse neulomaan. Ja ne nuoret ja iäkäämmät neulojat, joilta syntyy ylimääräisiä sukkia, voisivat lahjoittaa sukkansa vanhusten lisäksi niille, jotka tarvitsevat huolenpitoa (kuten huostaanotetut nuoret, syrjäytyneet nuoret ja aikuiset jne.).

lauantai 5. helmikuuta 2011

Saturday

Päivällä tehtiin tehokkaasti väikkäriä.    

Ruutu oli mukana kannustamassa työntekoon.

Astiat koneeseen, lehdet keräysastiaan ja kukat pöydälle.
Kynttilöitä...  



Lisää kynttilöitä...
... kerta kiellon päälle, kun ei oo ukko kotona huomauttelemassa.





Hyvin ansaittu lasillinen.
Ja seurana äitin Pojat.

Helpotusta arkeen

Raahauduin tänään paikalliseen CM:iin tapaamaan kotisiivoisfirman yrittäjää. Oon jo pitkään haaveillut kotisiivouksesta ja sain vihdoinkin myös raksun vakuuttuneeksi ideasta. Vähän kuitenkin jännittäis päästää vierasta ihmistä omaan kotiin, joten mielellään kuulen teidän kokemuksia (jos sellaisia on) asiasta. No, kotisiivousta ei ainakaan kyseisestä firmasta meille tule, kun paikalla ei sitten ollutkaan ketään (ei myöskään mitään ilmoitusta miksi). Jään siis edelleen haaveilemaan siivoojasta.

Ihan turha reissu ei kuitenkaan ollut, koska löysin jotain, joka helpottaa arkea lähes yhtä paljon kuin kotisiivooja: mustat sukat värillisellä varella 10kpl paketissa! Hyvästi sukkien tuntitolkulla kestävä lajittelu pyykkipäivinä =)





Oon aivan fiiliksissä tuosta löydöstä. Olen siinä määrin tylsä ihminen, että sukkien on oltava joko nailonia tai housut tai mustat. Ei värilliset eikä raidalliset (paitsi kotikäyttöön ja villasukissa). Ja toisakseen sukat on välttämätön paha ja niiden hankkimiseen en suostu panostamaan aikaa (enkä juuri rahaakaan). Tähän saakka sukat on lähteneet matkaan aina H&M:ltä viiden paketeissa mustana ja oon ollu salaa kateellinen miehille niiden H&M viikonpäiväsukista. Ja joo, oon kokeilu Pulju.netin sukan parittajia, mutta illalla oon niin mukavuudenhaluinen, etten jaksa alkaa parittamaan sukkia vaan ne lentää suoraan pyykkikoriin (lue lattialle... hyi minä). 

Mutta tänään ne siis löytyi unelmasukat, joiden varsivärityksen ansiosta pyykin viikkaaminen on suorastaan nautinto (ainakin sen ekan kerran).

perjantai 4. helmikuuta 2011

Meille tulee Aalto jakkara!

Itselläni on Finnair Master card eli lentojeni lisäksi myös luottokorttiostoksistani kertyy Finnair plus pisteitä. Useamman kerran olen kuitenkin todennut, että kertyneet pisteet taitavat jäädä käyttämättä (olihan niitä vanhentunutkin puolikkaan kotimaan lennon verran), sillä pisteillä lentäminen on melko kallista. Lähikuukausien aikana oli kuitenkin vanhentumassa sen verran pisteitä, että päätin käyttää ansaitsemani bonukset pois.

Meillä on suunnitteilla Zürichin reissu ja katselin tänään pistepalkintolentoja. 44000 pisteellä +110 eurolla olisi saanut "ilmaiset" pistepalkintolennot, kun ilman pisteitä samat lennot oli 225 euroa. Totesin diilin huonoksi ja suuntasin Finnair plus shoppiin, joka mainosti yli 150 euron ostoihin ilmaisia postikuluja. Yleensä en ole kauhean innoissani tuollaisista pisteillä osteluista ja olen todennut mm. mieheni Diners pisteet turhiksi, koska ko pisteillä ostaessa postituskuluja tulee n. 10euroa/ tuote! Eli ainakaan mitään kovin edullista ei Diners pisteillä kannata hankkia, kun postikulut on samanhintaisia kuin tuotteet kaupassa...

Finnair plus shopista katselin mm Nikon D3100 Kitiä, Dysonin imuria, Fatboy tuoleja, raksulle Weber kamaa ja paistinpannuja sekä partakoneita. Kaikki ylläolevat olisivat tulleet tarpeeseen, mutta ongelmana oli joko liian halpa (alle 150 euroa) tai liian kallis hinta. Niinpä päädyin heräteostelemaan meille Artekin mustan Aalto jakkaran, jonka sain 29 eurolla ja ilman postikuluja!

Nyt ei muuta kuin pisteitä keräilemään. Toivelistalle jäivät mm. Aarnion Poni tuoli ja samaisen suunnittelijan Kupla- tuoli...



p.s. raksulle terkkuja Rukalle ;-) Lopetan shoppailun tähän



edit: fiksuimmat varmaan ajattelee, että tuskin tuo aalto jakkara oli sen edullisempi ostos kuin Zürchin lennot. Kulutin 41000 pistettä ja säästin 125 euroa eli jäin 10 euroa + 3000 pistettä voitolle ;-). Ja täytyy sanoa, että 30 euroa maksanut Aalto jakkara tuntuu paljon paremmalta diililtä kuin puoleen hintaan saadut lennot. Tulemme Sveitsiin sitten normaalihinnalla!


torstai 3. helmikuuta 2011

Kuuntelija

Olen lomaleskenä, kun J lähti poikien kanssa Rukalle. Mulla on kuitenkin kotona erittäin tarkkaavainen kuuntelija, joka tänään päätään kallistellen kuulosteli, mitä äitillä oli työpäivän jälkeen kerrottavana. Ihana, lutunen Ruutu, sai mut kuuntelullaan heti työpäivän pääteeksi hymyilemään ja hyvälle päälle <3.


Ruutu kuuntelee:













Ja lopuksi vielä ihanan Stellan ensimmäisen levyn nimikkobiisi "Kuuntelija":