Sain viime jouluna joululahjaksi muun muassa Anna Gavaldan Lohduttajan. Muut joululahjakirjani (Sofi Oksasen Puhdistus (suosittelen) ja Riikka Pulkkisen Totta (suosittelen)) ahmin jo joululomalla, mutta Lohduttaja jäi luettavaksi myöhemmin. Olen jo pitkään odottanut Annalta uutta romaania, koska rakastin valtavasti ensimmäistä häneltä lukemaani kirjaa Viiniä keittiössä. Nyt Wikipedia osasi kertoa, että näiden lisäksi Annalta on suomennettu kaksi muutakin romaania: Kimpassa ja Karkumatkalla. Olen muistaakseni lukenut Kimpassa kirjan (johon olin suurten odotusten vuoksi ehkä hivenen pettynyt).
Lohduttaja oli uskomattoman kaunis kirja. Pidin kirjassa todennäköisesti enemmän kirjailijan tavasta kirjoittaa kuin itse kirjan juonesta. Tämä on ehdottomasti sellainen kirja, joka täytyy lukea myöhemmin uudelleen, jotta se saa mahdollisuuden herättää kaikki ne ajatukset, joita kirjan on tarkoitettu herättävän. Nyt lukemiseen ajoi suunnaton vimma ja suorastaan riivaava halu tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, eikä lukukokemuksen lomassa päässyt heräämään niin paljon oivalluksia elämästä, kuin uskon toisella lukukerralla käyvän. Kirjan loppuminen oli suuri pettymys ja minulle jäi lukemisen jälkeen jotenkin tyhjä olo. Ihmettelin tunnetta, koska kirjan loppu ei ollut mitenkään huono tai onneton (ehkä kuitenkin vähän tavanomainen), mutta tajusin tunteen johtuvan siitä, etten olisi millään halunnut luopua kirjaystävästäni ja sen maailmasta. Voin siis lämpimästi suositella kirjaa kaikille!
Ulkona on uskomattoman ihania ja aurinkoisia kevätpäiviä, mutta pakkanen on ihana tekosyy käpertyä peiton alle sohvannurkkaan lukemaan. Nautinnollisia lukuhetkiä kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti