Lähdimme pikku-jiin kanssa tässä yksi päivä spontaanille potkupyörä (tai "pottupyörä", kuten pikku-jii sanoo) lenkille ja päädyimme noiden jättimustikoiden houkuttelemana herkuttelemaan läheisen metsäkaistaleen varpujen ääreen. Nam! Hyvin maistui pikkujätkällekin ja voi sitä riemua, kun sai itse poimia syötävää suuhun.
Tuosta off-road retkestä innostuneena pakkasin seuraavana päivänä läjän pikkusankoja pikku-jiin kera rattaisiin ja suuntasimme lähimetsään saalistamaan. Voi, miten reipas marjakaveri minulla olikaan! Hienosti pikkumies löntysteli saappaissaan äidin perässä metsässä ja poimi mustikoita sankoonsa&suuhunsa todeten välillä "tiukka", kun marjat eivät meinanneet totella pieniä sormia. Ajoittain jätkää piti lahjoa syöttämällä mustikoita suoraan suuhun tai ruokkimalla hänen tyhjäksi rohmuttua ämpäriään. Kuitenkin vähän ennen kuin äiti pääsi innostumaan ensimmäisen ämpärin täyttymisestä, lensi pikkumiehen ämpäri mättäälle ja pienet jalat lähti määrätietoisesti harppomaan "pois". Eihän siinä voinut muuta kuin palkita pienen miehen reippauden tottelemalla poistumiskäskyä.
Kotona sitten herkuteltiin tuoreilla mustikoilla ja kehuttiin isille, miten kivaa meillä oli. Elämäni paras marjareissu ja ihanin marjakaveri <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti