Kävin läpi vanhoja luonnosasteelle jääneitä blogipostauksia ja 10.5.2011 päiväyksellä löytyi teksti kuvineen tassuttelija pojista.
Me/ minä tein yhden elämäni vaikeimmista päätöksistä tyttö-jiin syntymän aikoihin, kun päätin luopua koirista. Päätös on osoittautunut oikeaksi: Pikku-jii on todella vilkas ja tempperamenttinen & omapäinen pienimies. Saan huonolla menestyksellä pidettyä tyttö-jin turvassa herran tempauksilta, joten voin varmaksi sanoa, että koirat olisivat kärsineet turkin, korvien ja hännän repimisestä, leluilla hakkaamisesta ja selässä ratsastamisesta (joita kaikkia tyttö-jii on joutunut kokemaan...)
Pojat asustavat tällä hetkellä Oulussa sijoitusperheessä ja heidän kotonaan on kaksi aikuista, 6-vuotias eläinrakas tyttö ja uunituore pieni labbisvauva. Pienten alkukankeuksien jälkeen kaikki sujuu uudessa kodissa nyt hyvin. Vaikka ikävä on välillä valtava, olen myös monta kertaa ollut tyytyväinen ettei huollettavanani ole kahden vaippaikäisen lisäksi vielä kahta mäykkyä. Kolme itsepäistä pikkuherraa ja yksi isompi vois olla jo liikaa tälle äidille!
Ja niin se kuulkaa on, että ihminen on itse vastuussa onnestaan, ja välillä onni vaatii myös vaikeita ja raskaita päätöksiä sekä uhrauksia.
Mutta tässä teille rakkaiden tassuttelijoiden päivä keväällä neljä vuotta sitten:
Päivälenkillä kelpasi paistatella auringonpaisteessa ja poseerata kameralle. Alla olevassa kuvassa kuvaajalla tarkennus vähän pielessä (testasin sarjakuvausta ja opin jotain ü ), mutta kuvaa tarvitaan myöhemmin turkin värin vertaamiseen...
Luolakoira in action
Loppumatkasta vedettiin kielipitkällä...
... ja niin että maantie pöllyää!
Reissussa rähjääntyy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti