perjantai 13. maaliskuuta 2015

Hiihtolomailua II

Kerroin äskeisestä hiihtolomastamme (täällä). Iso-jii oli tosiaan työpaikan järjestämällä kuntokurssilla päivittäin klo 8:30-16, joten minä olin lasten kanssa päivät itsekseni. Vaikka loma ei poistanutkaan lapsiperheen arkihaasteita (pukeminen harmittaa pieniä ja kiukku tulee kun on nälkäinen tai väsynyt) ja pikkulapsille luonnollinen koti-ikävä toi päiviin ehkä hyppysellisen kitkerää lisämaustetta, oli loma silti super-rentouttava. Itseäni helpotti suunnattomasti, ettei tarvinnut keksiä tekemistä vaan kaikki oli käden ulottuvilla: Ulkoleikkipaikka (2kpl), pulkkamäet, hiihtoladut, kylpylä/ uimahalli, kaupat ja tarvittaessa Angry Birds sisäleikkipuistokin. Älytön kevennys oli myös pakettiimme kuuluneet ruokailut urheiluopiston O'las ravintolassa: ei tarvinnut miettiä missä syödään ja millä ajalla ruokaa laitetaan. Kiitos täysylläpidon, loma tuntui tosiaan lomalta!




Olimme erittäin tyytyväisiä O'las ravintolan tarjontaan: Lounaalla ja päivällisellä oli aina tarjolla alkupaloiksi runsas kala- ja salaattipöytä ja ruoka oli maistuvaa perusruokaa. Erityisruokavaliot oli huomioitu ja merkitty erityisen hyvin, mikä helpotti kovasti meitä (Pikku-jii on maitoallerginen). Ravintolassa ruokailivat sikinsokin laiskanpulskeat lomalaiset, kuntolomailijat, aktiiviliikkujat ja huippu-urheilijat (mm. Kazakstanin ampumahiihtomaajoukkue). Ruuista erityismaininnan ansaitsee kardemummainen lihapata (hyvällä tavalla korvapuustin makuista lihaa) ja itämainen possu (mahtava makumaailma mm. sitruunaruohosta ja limen lehdistä). Ihastuin noihin kahteen ruokaan niin paljon, että pyysin (ja sain) ravintolalta reseptit niihin. Kiitos vielä ravintolapäällikölle nopeasta ja ystävällisestä vastauksesta tiedusteluuni.



Lomalla viimeinkin voin ottaa iisimmin...


Rento lomafiilis kannusti Tyttö-jiin liikkumaan ryömimällä pitkin mökin lattioita ja sen jälkeen meillä onkin asunut pikkuinen pikatetsaaja (ryömiminen tapahtuu vain käsiä käyttäen). Pikku-jii taas oppi viikon aikana puhumaan ja höpötti koko loman yhtä syöttöä =-D. Pikkujätkä todennäköisesti luulee, että (ravintolassa) syödessä  kuuluu toistella "hyvvää hyvvää" (kun äiti ja isikin koko ajan kyseli että "onko hyvvää, onko hyvää??") ja kuuliaisesti ja kovaäänisesti hoki virnistellen "hyvvää hyvvää" aina ruokailujen ajan. Lisäksi puurosta tuli reissun aikana "muumaa", kun iso-jiin kanssa vuorotellen varoittelimme aamupuuron olevan kuumaa. Vähän aikaa kotona syötävä tuorepuurokin oli muumaa, mutta nykyisinsanalle on löytynyt oikea merkitys.



Muumaa ja muumaa (tiedättehän: omamaa mansikka jne.)


Ei kommentteja: