Meillä heräsi eilen aamulla iloinen, hymyilevä ja höpöttelevä pikkumies, joka pyysi heti alakertaan päästyään kinkkua ja leipää. Ja voi sitä onnea, joka loisti pikkumiehen kasvoilla, kun toive toteutui! Riemua tässä päivässä riitti myös ostoskeskus reissullamme: leikkipaikalla telmimisen lisäksi pikkujii sai juosta parhaan ystävänsä kanssa tämän isän työpaikalla upouusien luksusautojen seassa. Paljoa huonommaksi ei jäänyt myöskään kirmailu taaperokärryn kanssa Vepsäläisen sänkymaailman pitkillä käytävillä. Päivän kruunasi kotona pikkumiehen toiveesta desin mitalla tarjoiltu raanavesi. Ihanaa elämästä nauttimista! Valitettavasti vaatimustaso näiden elämysten suhteen vääjäämättä nousee kokemuks(i)en karttumisen myötä, mutta toivottavasti lapseni siitä huolimatta osaisivat läpi elämänsä nauttia myös pienistä ja arkisista asioista. Ja ehkä me aikuisetkin voisimme silloin tällöin kokeilla, miten piristävältä totutusta poikkeaminen tai uusi näkökulma voi tuntua.
Kotimatkalla huomasimme, että olin unohtanut ruokakaupan alennusmyynnistä välipalaksi ostamani jäätelöpikarit ostoskassiin, jossa ne olivat saaneet sulaa pari tuntia. Luulin, ettei tällaista vahinkoa voisi minunlaiselleni herkkuaddiktille sattua, mutta kaipa poikkeus sitten vahvistaa säännön...
No, tilannehan suorastaan pakotti minut testaamaan muutama päivä sitten Iltasanomista bongattua muffinssireseptiä. Joo, ei mennyt niin kuin Strömsössä... Muffinssien koostumus oli kuivakka sekä vähän kuminen ja pahvinen. Meidän kahvinmakuinen jätski(sula) oli makeutettu stevialla ja vaikka taikina maistuikin hyvältä, itse muffinssien maku oli jotain teeleivän ja pahvin välimaastosta ja koostumuskin melko tiivis, kuivakka ja pahvinen. Jos et siis halua nauttia jäätelömuffinsseja voin ja serranokinkun kanssa, suosittelen vähintäänkin kokeilemaan reseptiä (5dl jäätelösulaa, 2,5dl vehnäjauhoja, 1,5tl leivinjauhetta) normaalilla (sokeroidulla) jäätelöllä. Lisäksi suosittelen erittäin vahvasti lisäämään taikinaan reseptissäkin ehdotettuja marjoja tai suklaata, tai muuta kosteuttavaa ja makua/ makeutta antavaa raaka-ainetta. Myös jäätelö, jossa on "sattumia" toimisi varmasti tällaista "sileää" jäätelöä paremmin (voi itku mitä termejä!). Annan tälle reseptille ehkä vielä yhden mahdollisuuden, mutta voi olla, että jatkossa heitän jäätelösulan mieluummin roskiin, kuin syön siitä valmistettuja muffinsseja. Vaikka itse leivonnaiset olivatkin pettymys, oli päällysteen pääsiäisraekarkki & mintunlehti yllättävän maukas kombo (ilman minttua nuo karkkirakeet on karseita).
Muffinssien lisäksi tänään testattiin mustekalanakkeja - inspiraatio näihin on peräisin, mistä muuallakaan kuin, kunnon niksipirkasta :-D. Nakit valmistettiin kattilan sijaan uunissa, mikä johti vähän kurttuiseen ulkomuotoon. Siitä huolimatta maistuivat pikkumiehelle erityisen hyvin.
Tänään päästäänkin sitten nauttimaan pääsiäisateria ystäviemme seurassa, joten fiinimpiä (toivottavasti) ruokakuvia luvassa pian.
P.S tyttöjii ei shoppaillut tällä kertaa vaaleanpunaisessa ja röyhelöissä, niin pitihän tää poikkeava päivänasu tallentaa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti