Aloitimme kilpatanssin alkeet mieheni kanssa viime syksynä. Välillä on tosi rankkaa raahautua pitkän työpäivän jälkeen treeneihin, mutta fiilis on aina aivan mieletön treenien jälkeen, vaikka tepastelumme ei vielä hirveästi tanssia muistutakkaan...
Tällä viikolla opimme ensimmäistä kertaa quickstepiä, mikä on tämän hetkinen lempitanssini <3
Treeneistä (ja koko viikosta, joka oli poikkeuksellisen aktiivinen) jäi huippufiilis, joten tää typy siirtyy viikonloppuun tanssiaskelin!
Uuden oppiminen ja liikkuminen ovat muuten aivan ehdottomia keinoja palautua työstä - postaan tänne myöhemmin muutamia tutkimuksia asiaan liittyen. Toistaiseksi viittaan vain siihen kokemukseen ja fiilikseen (joka meillä kaikilla on), kun väkipakolla raahautuu tekemään jotain, koska se on hyödyllistä (ja yleensä kivaa mutta tänään ei millään jaksais kun on ollu niin kiirettä) ja koska on ilmoittanut itsensä harrastukseenjohonpitääosallistuav**tujokaviikkojajokaalkaatyössäkäyvälleihmiselleaivanliianaikaisinetteiehiyhtäänsohvallalevähtääjahädintuskinsyödä (!).
Ja kaikki me tiedetään, että raahautuminen palkitaan aina ihanalla hyvänolon tunteella.
Miksikähän ihminen on sellainen, että aina on aikaa maata sohvalla aivottomana suklaata mussutellen (josta usein seuraa morkkis), mutta itsensä täytyy ajoittain pakottaa tekemään jotain hyödyllistä (josta seuraa aina hyvä mieli)? Meissä on selkeästikin joku bugi.
Perään kuulutetaan Homo Sapiens versio 2.0.1.1 johon on päivitetty kyvykkyys muodostaa riippuvuus terveellisiin asioihin.
Niille, joiden fiiliksiä tää tanssihehkutus ei vielä nostanut, muutama (tanssi)kenkäaiheinen biisi:
Lapsuusmuistoista fiiliksen nostava Kaija Koo:
Ja ihanan Anna Puun Onnen Viipaleet biisin sanat:
Joskus yksi riittää, joskus viisi ei tällaisena päivänä kun yhdet aamuun vei kaduttaa niin vietävästi, mutta kun ei voi pää on lasinsirpaleina, kirkonkellot soi Tiedän piti soittaa, piti tulla bussilla sellaisessa seurassa käy tunnit vartissa tanssitti niin vietävästi kun vanha souli soi mieli onnenviipaleina jarruttaa ei voi Joo, mä tiedän, tiedän pitäis ryhdistäytyä on pikkutunteihin niin helppo eksyä tanssijalat eivät kellosta piittaa ne kuulee basson puhuvan Sitten viikko rauhaa, tulee tarpeeseen käytän meidät ulkona ja nukkumaankin meen rakastan niin palavasti kunnes uskot sen pysyn aina vierelläsi vaikka joskus en Joo, mä tiedän, tiedän pitäis ryhdistäytyä on pikkutunteihin niin helppo eksyä mun tanssijalat eivät kellosta piittaa ne tuntee basson kutsuvan
2 kommenttia:
Onko nuo kuvassa olevat kengät sun tanssikenkiä? Ihania! Minäkin tahon! Siis tanssimaan. :) Ja tuommoisia kenkiä tietty. Vaan en taida pysyä pystyssä niillä. :D
Oon salaa kateellinen teidän ihanasta harrastuksesta. Elekää vaan lopettako sitä! Saatte kesällä esitellä taitojanne meidän patiolla.
-Minna
Moi Minna,
juu mun kenkiä on. Ostin naapurin rouvalta, joka harrastaa kans kilpatanssia (aika paljon korkeammalla tasolla kuin me).
Itse asiassa kengillä on hurjan paljon helpompaa tanssia kuin kävellä. En nimittäin kykene lainkaan siiheen kävelyyn, mutta tanssi on ihan OK.
Arvaa vaan oonko mä onnellinen meidän harrastuksesta? Ainut huono puoli on se, etten voi enää koskaan osallistua Tanssi tähtien kanssa -ohjelmaan, kun osaan jo _vähän_ tanssia.
Lähetä kommentti