Kenellekään ei liene yllätys, että etelässä on ollut lumisin talvi vuosikymmeniin – ja myös viime kevättalvi oli poikkeuksellisen luminen. Tänä talvena pysyvä lumi satoi etelään jo lokakuun lopulla. Ensilumi taisi ehtiä sulaa, mutta seuraava lumipeite onkin sitten ollut kestävä. En kyllä valita asiasta, vaikka monet saattavat olla kanssani eri mieltä. Lumityöt on hyvää hyötyliikuntaa ja lisäksi olen saanut kuluttaa loppuun varmaan viisi vuotta sitten ostamani valkoiset mokkanahkatalokengät, joita ei aiempina talvina ole loskakelien vuoksi raskinut jalkaan pistää. Lisäksi luminen maisema suorastaan pakottaa koristelemaan pihaa jäälyhdyillä, kynttilälyhdyillä ja pihavaloilla. Hiihtääkin voisi, jos omistaisi sukset. Ja laskea mäkeä. Tehdä lumienkeleitä, leikkiä lumisotaa. Puhumattakaan siitä, että koiria ei tarvitse pestä joka lenkin jälkeen. Ja kelläpä olisi ikävä loskaa?
Itse olen hämmästellyt tänä talvena lumen erilaisia olomuotoja. Perus sohjon, rännän, suojalumen, nuoskan ja puuterin varmaan tunnistavat kaikki. Samoin tykkylumen ja kantohangen sekä tuiskulumen. Lisäksi olen tänä vuonna tavannut muun muassa seuraavanlaista lunta, joiden nimestä olisi kyllä kiva konsultoida eskimoita (vaikka netissä väitetäänkin, että inuiittien sadat sanat lumelle on urbaanilegendaa, mutta kai heillä nyt enemmän on kuin nuo edellä mainitut): 1) lumi, joka on satanut tuiskuna/ kiteisenä pakkasella. Satamisen jälkeen pakkanen jatkuu ja on pitkäkestoinen viima, joka ikään kuin hioo kiteisen lumen pinnan ja lumesta tulee sinistä (my favourite kind of snow). 2) Lumi, joka on satanut pienellä pakkasella/ lähellä nollaa ja sitten tulee lyhytaikainen +astejakso ja nopeasti pakkasta (=annen kielellä jääkukkainen kantohanki). Muunlaisiakin lumia olen tänä talvena nähnyt, mutta en osaa niitä kuvailla. Uskomatonta kuitenkin, miten paljon lämpötila ennen, jälkeen ja lumensatamisen aikana sekä viima jne. vaikutavat lumen laatuun. Tarkastelkaapa muutkin kinoksia vähän tarkemmalla silmällä! Voi vain haaveilla, mitä kaikkia auringon mukaantulo tähän yhtälöön saa aikaan.
Itseäni jäi myös vaivaamaan Helsingin viime talven lumet lumenkaatopaikoilla. Keväällä tuntui uskomattomalta hypetys siitä, että kinokset eivät välttämättä ehdi sulaa ennen seuraavan talven lumisateita. Yllätyslämpimästä intiaanikesästä huolimatta meni kuitenkin tiukoille. En onnistunut löytämään kohtuullisella vaivalla vastausta siihen, milloin lumet lopulta sulivat, mutta muistan kyllä lukeneeni jossain vaiheessa viime syksynä Hesarista, että lunta oli tuolloin vielä metrin verran jäljellä. Oheisessa Helsingin sanomien jutussa heinäkuun lopulta arveltiin lunta riittävän syyskuulle ja tuolloin Maununnevalla lunta oli "alle Mannerheim- patsaan korkeuden verran" ( ja sitä edeltävällä viikolla vielä >10metriä).
Anne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti