Katsottiin eilen illalla J kanssa Backdraft leffa. Leffa löytyy hyllystämme tuolla alkuperäisellä nimellä, joten luulin etten ole nähnyt sitä aiemmin. Mutta kyseessä on siis Ron Howardin palomieselokuva Tulimyrsky vuodelta 1991, pääosissa Kurt Russel ja William Baldwin. Leffa herättikin yllättävän paljon muistoja ja ajatuksia. Olen ollut noin 13- vuotias nähdessäni leffan ensimmäistä kertaa. Elokuva (ja etenin Kurt Russel) tekivät muhun tuolloin syvän vaikutuksen. Ihmettelin eilen, miten vahvasti alun sankarilliset tulipalokohtaukset ovat jääneet mieleeni, vaikka leffassa oli paljon muutakin. Alku on kuitenkin taannut sen parhaimman tunnelatauksen ja siksi jäänyt myös mieleen edustamaan koko leffaa.
Leffan alkumetreillä mietin lisäksi, miksi paloautot kaikkialla maailmassa ovat punaisia (vai ovatko?) tai oransseja. Ja että jos paloauton "oikeasta" väristä vallitsee maailmanlaajuisesti niin suuri yhteisymmärrys niin miksi konsensuksen löytäminen joidenkin muiden tärkeiden asioiden suhteen on niin vaikeaa?
Mulla on muutenkin outo suhde paloautojen väriin. Muistatte varmaan lapsuudesta Kilon poliisi –vitsikirjat. Kyseisessä kirjassa oli paloautovitsi, jonka kaikki on varmaan kuulleet (miksi paloauto on punainen? - No, olisit itekin, jos joku vetäisi koko ajan letkusta!). Tuo juttu on jäänyt vaivaamaan mua aikuisuuteen saakka ja eilinen leffa nosti asian taas pinnalle. Lapselle tuo vitsi aukeni jotenkin pikkutuhmana ja oli siksi kai niin mieleenpainuva. Lisäksi mua jäi vitsin kuulemisen jälkeen vaivaamaan, että miksi imurit ei sitten oo punaisia? Vaivaaminen oli niin vaikea-asteista, että ostin ensimmäisen ikioman imurini punaisessa värissä =) ja mietin edelleen asiaa joskus imuroidessani (valkoisella imurilla).
Kaiken tämän leffan laukaiseman mietinnän seurauksena ihmettelen näitä naisten tippaleipäaivoja ja naisen logiikkaa: yksi pieni asia voi laukaista sellaisen sekasortoisten ajatusten ketjun ja kaaoksen päähän, että ihan itseäkin hirvittää (ja naurattaa). Tiedän olevani näiden aivotusten suhteen aika vaikea tapaus, niin kuin tämä blogikin jo on antanut vähän osviittaa (esim. nämä lumipohdinnat)… Rakas veljeni on saanut nauttia näistä aivotuksista koko elämänsä ja voisi varmaan kirjoittaa niistä kirjan. Itse olen onnellisesti unohtanut suurimman osan, mutta muistan kyllä ne makeat naurut joita on veljen kanssa saatu asian tiimoilta. Terveisiä rakkaalle pikkuveljelle!
Leffan alkumetreillä mietin lisäksi, miksi paloautot kaikkialla maailmassa ovat punaisia (vai ovatko?) tai oransseja. Ja että jos paloauton "oikeasta" väristä vallitsee maailmanlaajuisesti niin suuri yhteisymmärrys niin miksi konsensuksen löytäminen joidenkin muiden tärkeiden asioiden suhteen on niin vaikeaa?
Mulla on muutenkin outo suhde paloautojen väriin. Muistatte varmaan lapsuudesta Kilon poliisi –vitsikirjat. Kyseisessä kirjassa oli paloautovitsi, jonka kaikki on varmaan kuulleet (miksi paloauto on punainen? - No, olisit itekin, jos joku vetäisi koko ajan letkusta!). Tuo juttu on jäänyt vaivaamaan mua aikuisuuteen saakka ja eilinen leffa nosti asian taas pinnalle. Lapselle tuo vitsi aukeni jotenkin pikkutuhmana ja oli siksi kai niin mieleenpainuva. Lisäksi mua jäi vitsin kuulemisen jälkeen vaivaamaan, että miksi imurit ei sitten oo punaisia? Vaivaaminen oli niin vaikea-asteista, että ostin ensimmäisen ikioman imurini punaisessa värissä =) ja mietin edelleen asiaa joskus imuroidessani (valkoisella imurilla).
Kaiken tämän leffan laukaiseman mietinnän seurauksena ihmettelen näitä naisten tippaleipäaivoja ja naisen logiikkaa: yksi pieni asia voi laukaista sellaisen sekasortoisten ajatusten ketjun ja kaaoksen päähän, että ihan itseäkin hirvittää (ja naurattaa). Tiedän olevani näiden aivotusten suhteen aika vaikea tapaus, niin kuin tämä blogikin jo on antanut vähän osviittaa (esim. nämä lumipohdinnat)… Rakas veljeni on saanut nauttia näistä aivotuksista koko elämänsä ja voisi varmaan kirjoittaa niistä kirjan. Itse olen onnellisesti unohtanut suurimman osan, mutta muistan kyllä ne makeat naurut joita on veljen kanssa saatu asian tiimoilta. Terveisiä rakkaalle pikkuveljelle!
3 kommenttia:
Käytettyäni noita "tippaleipäaivojani", löysinhän minä tämän blogin. Mukavaa luettavaa, aivan kuin kuuntelisin sinua tuossa vastapäätä, niin sujuvaa tekstiä. Minun sen sijaan täytyi käydä saunanlauteilla kokoamassa ajatukset, että saan edes tämän pienen viestin sinulle lähetettyä. Taidat saada minusta/meistä vakituisen blogisi seuraajan vastaisuudessa.
Ja minä täällä ääneen nauran tuolle sinun paloauto/imuri jutulle. :D Ja olenpa huomannut vähän samaa kuin sinä, että lumipalloefekti on joskus melko huvittava omassa ajatuksenjuoksussa. Ja kaiken kruunaa se, että selittää sitten sitä 'ajatusta' jollekin ja pohjustaa jutun niin hyvin (se tuli mieleen siitä, kun blaa blaa ja se mieleen taas blaa blaa), että unohtaa jo, mikä oli koko jutun pointti.
Ja pitääpä rohkaista kirjailijaksi sitä isovelipuolta. ;)
Eija: kiva, kun löysit/ löysitte perille ja vielä mukavampi, jos jaksatte lueskella näitä juttuja. Luulen, että näitä mun juttuja on helpompi seurata kirjoitettuna kuin puhuttuna, kun lauseet pakkaa olemaan vähän pitkiä eikä alulla ja lopulla ole aina selkeää yhteyttä, joten tämä lienee paras tapa tulla ymmärretyksi. Mutta teille jotka mut tunnette tämä kirjoittelu taitaa olla aivan Annea ja ihan ok tapa lyhentää välimatkaa ja pysyä elämän menossa mukana!
Minna:mukavia imurointihetkiä uudessa kotona! Takaan, että ens kerralla naurattaa =) Hyväsiskogeenit on toiminu tässä meidän selittämisessä taas vallan mainiosti ;-)
Lähetä kommentti