Täällä on eletty blogin suhteen hiljaiseloa ja keskitytty väikkärin viimeistelyyn. Sitä työtä onkin sitten tehty lähes 24/7 viimeisen viikon ajan, ja unet on jääneet 3-4h/ yö. Ja tietenkin tähän loppurutistukseen saatiin vielä toissa viikolla noro lisäämään jännitysmomenttia. Todennäköisesti juuri univelkojen vuoksi tänään pääsi käymään näin:
Heräsin 7:15 lastenhuoneen patjalta siihen, että jostain kuuluu äänekäs kikatus ja kälätys. Riensin juoksujalkaa alakertaan, jossa pikku-jii ja tyttö-jii leikkivät sohvalla viltin kanssa "äitiä ja vauvaa".
Ensimmäiset sanat 4-veen suusta äitille oli: "Me ei olla otettu suklaata". Johon 2-vee komppasi: "Joo, me otettiin suklaata".
Siis apua! Milloin nämä on kasvaneet noin isoiksi? Ja onko meilläkin kohta edessä aika, jolloin lapset herää viikonloppuna itsekseen katsomaan lastenohjelmia, kun vanhemmat vielä nukkuu? Ja miten ihmeessä minä en ole herännyt, kun lapset heräsi? Useimpina öinä kun herään siihen, että tyttö-jii on hiirenhiljaa kävellyt vanhempien makuuhuoneeseen ja seisoo hipihiljaa vieressäni tuijottaen nukkuvaa äitiä. Ja sitten mennään yhdessä jatkamaan unia lastenhuoneeseen. (Siksipä heräsin tänäänkin lastenhuoneesta).
(Tällä viikolla on tullut muitakin merkkejä siitä, että meillä on isot lapset:)
Nytkö se jo alkaa? Se, että lapset ovat vanhempiaan fiksumpia: Eilen, kun hain lapset päiväkodista, 2-vee neuvoi äitiään: "Äitin pitää opetella polkemaan jalkaa". Voi rakas, olet niin oikeassa. Äidin pitää opetella polkemaan jalkaa. Kiitos, kun muistutit. Ja anteeksi, kun äiti aamun lähtökiireessä kiukustui ja korotti ääntä. Voi rakkaus.
Ja tässä vielä muutama kuva/ todistusaineisto näiden kahden sankarin aamuisesta suklaan varastamiskeikasta. Hämärähommien hengen mukaisesti kuvatkin ovat näin aamutuimaan otettuina hämäriä...
Nämä varkaat olivat osanneet laittaa suklaalevyn kuoret pahvinkeräykseen <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti