Kaksi päivää pääsiäistä

Saimme eilen parhaan ystäväni puolisoineen meille pääsiäispäivälliselle. Oli kyllä erittäin tervetullutta pitkästä aikaa rentoutua ja istua iltaa aikuisten kesken (tai melkein aikuisten kesken: tyttöjii ei rauhoittunut nukkumaan ja oli menossa mukana, kun taas pikkujii meni tapansa mukaan kiltisti nukkumaan, ja muiskautti vielä mennessään iltasuukon myös vieraille). Kiitos seurasta ja kivasta illasta rakkaat!

Ruuaksi tarjosimme Glorian ruoka&viini lehden ohjeella tehtyä lammasta ja bataatti-linssipataa. Jälkkärinä oli Kinuskikissan nopea ja helppo minttusuklaakakku, jonka koristelua helpotin vielä soveltamalla instasta löytynyttä pääsiäishenkistä kindermuna koristelua. Ruoka oli hyvää, mutta toivomisen varaakin jäi, sillä paistiliha ei tässä muodossa ole parhaimmillaan (vaan sopii mieluummin pataan tai nyhtölampaaksi). Aiempina vuosina olemme tehneet yrtti-feta lammasta fileestä, ja taidamme jatkossa palata tähän hyväksi havaittuun reseptiin. Bataatti-linssipata oli kuitenkin helppo ja nopea valmistaa (kypsytysaika vain 10min) ja makukin oli hyvä, joten pata pääsee jatkokäyttöön.

Tässä vielä resepti bataatti-linssipataan:

1 BATAATTI
1 VALKOSIPUKINKYNSI
1 SALOTTISIPULI
1 RKL ÖLJYÄ
2DL PUNAISIA LINSSEJÄ
4DL KANA/ KASVISLIENTÄ
1 RKL TUORETTA TIMJAMIA
4 KIERROSTA PIPPURIA MYLLYSTÄ
1/4 TL SUOLAA
1/4 SITRUUNAN MEHU

Silppua valkosipuli ja sipuli ja kuullota kattilassa öljyssä. Lisää pilkotut bataatit. Huuhtele linssit hyvin ja lisää kanaliemen kanssa kattilaan. Keitä 10 minuuttia tai kunnes bataatit ovat kypsiä. Lisää mausteet ja sitruunamehu.

Minttusuklaakakku oli todella tuhti ja tumman suklaan vuoksi vähän kitkeräkin. Maku tosin oli tasaantunut seuraavana päivänä, jolloin kakku oli mielestäni parhaimmillaan, eikä ollut ollenkaan enää kitkerä. Reseptiä voisi ehkä kuitenkin muokata korvaamalla osan tummastasuklaasta maraboun minttusuklaalla. Ja alkuperäisen reseptin porkkanakoristeet olisivat varmasti tasapainottaneet myös kakkua hyvin. Vaikka kakku on nopea ja helppo valmistaa, mikään viime tingan kakku se ei kuitenkaan ole, sillä pohjan pitää antaa kunnolla jäähtyä ennen täytteen lisäämistä. Kindermuna päällysteet olivat ihan kivat, mutta koska en antanut täytteen yhtään jähmettyä ennen koristelua, painuivat koristeet suht syvälle kakkuun. Lisäksi suklaarouhe jäi ajanpuutteessa lisäämättä. En tiedä meninkö lupaamaan edellisessä postauksessa liikoja ruokakuvien hienouden suhteen. .. Mutta ehkä tämä menu kuitenkin voitti mustekalanakit?

Tänään vietettiin viimeistä lomapäivää ja lähdimme heti aamusta Fallkullan tilalle eläimiä katsomaan. Sää oli ihana ja mekin saimme vihdoin nauttia plussa-asteista ja auringonpaisteesta, jota on tähän saakka täällä etelässä näkynyt vain pohjoisen ystävien Facebook kuvissa.

Päivän kruunasi tämän (näköjään viimeisen päälle kaupunkilais) äidin tarjoamat röhönaurut: Fallkullaan saapuessamme selitin pikku-jiille isoon ääneen ja useasti toistellen, että katso tuolla on lampaita. Iso-jiille sitten kummastelin niiden lampaiden isoa kokoa, mihin hän totesi minun lampaiden olevan vasikoita... Just.

Eikö tämä näytäkin kaukaa katsottuna ihan lampaalta? Anyone? 




"Kuningatarsheikki"

Käytiin tänään raksun kanssa pyöräilemässä -oli ihanan virkistävää. Pyörähdettiin jo jäätelökioskin edessäkin, mutta en jaksanut jonottaa (ja sitten olis vielä pitänyt taiteilla sulavan jätskin ja pyörän kanssa), joten mentiinkin kotiin ja tehtiin mustikka-vadelma smoothiet. N A M .

Kuningatar shake

 Karppi smoothie:

• jäisiä mustikoita ja vadelmia
• partista (eli turkkilaista jogurttia)
• maitorahkaa
• maitoa
• (makeutusainetta tai pieni  määrä hunajaa)
• mintunlehtiä/ sitruunamelissaa (meiltä ei löytynyt tähän hätään)

Backdraft

Katsottiin eilen illalla J kanssa Backdraft leffa. Leffa löytyy hyllystämme tuolla alkuperäisellä nimellä, joten luulin etten ole nähnyt sitä aiemmin. Mutta kyseessä on siis Ron Howardin palomieselokuva Tulimyrsky vuodelta 1991, pääosissa Kurt Russel ja William Baldwin. Leffa herättikin yllättävän paljon muistoja ja ajatuksia. Olen ollut noin 13- vuotias nähdessäni leffan ensimmäistä kertaa. Elokuva (ja etenin Kurt Russel) tekivät muhun tuolloin syvän vaikutuksen. Ihmettelin eilen, miten vahvasti alun sankarilliset tulipalokohtaukset ovat jääneet mieleeni, vaikka leffassa oli paljon muutakin. Alku on kuitenkin taannut sen parhaimman tunnelatauksen ja siksi jäänyt myös mieleen edustamaan koko leffaa.



Leffan alkumetreillä mietin lisäksi, miksi paloautot kaikkialla maailmassa ovat punaisia (vai ovatko?) tai oransseja. Ja että jos paloauton "oikeasta" väristä vallitsee maailmanlaajuisesti niin suuri yhteisymmärrys niin miksi konsensuksen löytäminen joidenkin muiden tärkeiden asioiden suhteen on niin vaikeaa?



Mulla on muutenkin outo suhde paloautojen väriin. Muistatte varmaan lapsuudesta Kilon poliisi –vitsikirjat. Kyseisessä kirjassa oli paloautovitsi, jonka kaikki on varmaan kuulleet (miksi paloauto on punainen? - No, olisit itekin, jos joku vetäisi koko ajan letkusta!). Tuo juttu on jäänyt vaivaamaan mua aikuisuuteen saakka ja eilinen leffa nosti asian taas pinnalle. Lapselle tuo vitsi aukeni jotenkin pikkutuhmana ja oli siksi kai niin mieleenpainuva. Lisäksi mua jäi vitsin kuulemisen jälkeen vaivaamaan, että miksi imurit ei sitten oo punaisia? Vaivaaminen oli niin vaikea-asteista, että ostin ensimmäisen ikioman imurini punaisessa värissä =) ja mietin edelleen asiaa joskus imuroidessani (valkoisella imurilla).



Kaiken tämän leffan laukaiseman mietinnän seurauksena ihmettelen näitä naisten tippaleipäaivoja ja naisen logiikkaa: yksi pieni asia voi laukaista sellaisen sekasortoisten ajatusten ketjun ja kaaoksen päähän, että ihan itseäkin hirvittää (ja naurattaa). Tiedän olevani näiden aivotusten suhteen aika vaikea tapaus, niin kuin tämä blogikin jo on antanut vähän osviittaa (esim. nämä lumipohdinnat)… Rakas veljeni on saanut nauttia näistä aivotuksista koko elämänsä ja voisi varmaan kirjoittaa niistä kirjan. Itse olen onnellisesti unohtanut suurimman osan, mutta muistan kyllä ne makeat naurut joita on veljen kanssa saatu asian tiimoilta. Terveisiä rakkaalle pikkuveljelle!

Kysytään eskimoilta!

Kenellekään ei liene yllätys, että etelässä on ollut lumisin talvi vuosikymmeniin – ja myös viime kevättalvi oli poikkeuksellisen luminen. Tänä talvena pysyvä lumi satoi etelään jo lokakuun lopulla. Ensilumi taisi ehtiä sulaa, mutta seuraava lumipeite onkin sitten ollut kestävä. En kyllä valita asiasta, vaikka monet saattavat olla kanssani eri mieltä. Lumityöt on hyvää hyötyliikuntaa ja lisäksi olen saanut kuluttaa loppuun varmaan viisi vuotta sitten ostamani valkoiset mokkanahkatalokengät, joita ei aiempina talvina ole loskakelien vuoksi raskinut jalkaan pistää. Lisäksi luminen maisema suorastaan pakottaa koristelemaan pihaa jäälyhdyillä, kynttilälyhdyillä ja pihavaloilla. Hiihtääkin voisi, jos omistaisi sukset. Ja laskea mäkeä. Tehdä lumienkeleitä, leikkiä lumisotaa. Puhumattakaan siitä, että koiria ei tarvitse pestä joka lenkin jälkeen. Ja kelläpä olisi ikävä loskaa?

 

Itse olen hämmästellyt tänä talvena lumen erilaisia olomuotoja. Perus sohjon, rännän, suojalumen, nuoskan ja puuterin varmaan tunnistavat kaikki. Samoin tykkylumen ja kantohangen sekä tuiskulumen. Lisäksi olen tänä vuonna tavannut muun muassa seuraavanlaista lunta, joiden nimestä olisi kyllä kiva konsultoida eskimoita (vaikka netissä väitetäänkin, että inuiittien sadat sanat lumelle on urbaanilegendaa, mutta kai heillä nyt enemmän on kuin nuo edellä mainitut): 1) lumi, joka on satanut tuiskuna/ kiteisenä pakkasella. Satamisen jälkeen pakkanen jatkuu ja on pitkäkestoinen viima, joka ikään kuin hioo kiteisen lumen pinnan ja lumesta tulee sinistä (my favourite kind of snow). 2) Lumi, joka on satanut pienellä pakkasella/ lähellä nollaa ja sitten tulee lyhytaikainen +astejakso ja nopeasti pakkasta (=annen kielellä jääkukkainen kantohanki). Muunlaisiakin lumia olen tänä talvena nähnyt, mutta en osaa niitä kuvailla. Uskomatonta kuitenkin, miten paljon lämpötila ennen, jälkeen ja lumensatamisen aikana sekä viima jne. vaikutavat lumen laatuun. Tarkastelkaapa muutkin kinoksia vähän tarkemmalla silmällä! Voi vain haaveilla, mitä kaikkia auringon mukaantulo tähän yhtälöön saa aikaan.

 

Itseäni jäi myös vaivaamaan Helsingin viime talven lumet lumenkaatopaikoilla. Keväällä tuntui uskomattomalta hypetys siitä, että kinokset eivät välttämättä ehdi sulaa ennen seuraavan talven lumisateita. Yllätyslämpimästä intiaanikesästä huolimatta meni kuitenkin tiukoille. En onnistunut löytämään kohtuullisella vaivalla vastausta siihen, milloin lumet lopulta sulivat, mutta muistan kyllä lukeneeni jossain vaiheessa viime syksynä Hesarista, että lunta oli tuolloin vielä metrin verran jäljellä. Oheisessa  Helsingin sanomien jutussa heinäkuun lopulta arveltiin lunta riittävän syyskuulle ja tuolloin Maununnevalla lunta oli "alle Mannerheim- patsaan korkeuden verran" ( ja sitä edeltävällä viikolla vielä >10metriä).

 

Lumifiiliksissä,



Anne

 

Kaukaa viisas

… ja läheltä hyvännäköinen (niin kuin mieheni sanoisi).

Kaapissamme on lojunut jo vähintään kolmen vuoden ajan "hätävaralahjoja", joita hankin nimenomaiseen tarkoitukseen Iittalan verkkokaupasta joskus 2000-luvulla. Jonkin aikaa jo luulin, että tuollainen nimitys on vain ostosriippuvaisen ihmisen peitetarina hyville ostoksille ( vähän samaan tapaan, kuin yritys välttää vaatteista luopumista kategorisoimalla ne arki- ja juhlavaatteiden lisäksi mökki- (meillä ei ole mökkiä), siivous-, sairastamis- ja oksennustautivaatteisiin (!))

Tänään kuitenkin viimeisinkin etukäteen hankituista lahjoista löysi uuden kodin, kun kävin tapaamassa Sveitsin vieraita Kirsin, Rikun ja Roosan luona. Kiitos isäntäväelle ja Mannulle + Sofielle kivasta illasta. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa (ja Sofien kanssa ensimmäistä kertaa). 

Hätävaralahja: pastamitta+kauha

Tuliainen viinipussiin naamioituna ja Sofie-vauvan oma lahjapussi

Taidan edelleen jatkaa hätävaralahjojen ostamista, vaikka useimmiten tuliaiset tulee haettua pitkäripaisesta tai leivottua itse.

p.s.

 minulla ei ole enää mökki- sairastamis tai oksennusvaatteita... Parannuin ko taudista muutettuamme 5 kertaa reilun vuoden sisällä =)