Apua, ne kasvaa!

Täällä on eletty blogin suhteen hiljaiseloa ja keskitytty väikkärin viimeistelyyn. Sitä työtä onkin sitten tehty lähes 24/7 viimeisen viikon ajan, ja unet on jääneet 3-4h/ yö. Ja tietenkin tähän loppurutistukseen saatiin vielä toissa viikolla noro lisäämään jännitysmomenttia. Todennäköisesti juuri univelkojen vuoksi tänään pääsi käymään näin:

Heräsin 7:15 lastenhuoneen patjalta siihen, että jostain kuuluu äänekäs kikatus ja kälätys. Riensin juoksujalkaa alakertaan, jossa pikku-jii ja tyttö-jii leikkivät sohvalla viltin kanssa "äitiä ja vauvaa". 

Ensimmäiset sanat 4-veen suusta äitille oli: "Me ei olla otettu suklaata". Johon 2-vee komppasi: "Joo, me otettiin suklaata".

Siis apua! Milloin nämä on kasvaneet noin isoiksi? Ja onko meilläkin kohta edessä aika, jolloin lapset herää viikonloppuna itsekseen katsomaan lastenohjelmia, kun vanhemmat vielä nukkuu? Ja miten ihmeessä minä en ole herännyt, kun lapset heräsi? Useimpina öinä kun herään siihen, että tyttö-jii on hiirenhiljaa kävellyt vanhempien makuuhuoneeseen ja seisoo hipihiljaa vieressäni tuijottaen nukkuvaa äitiä. Ja sitten mennään yhdessä jatkamaan unia lastenhuoneeseen. (Siksipä heräsin tänäänkin lastenhuoneesta). 

(Tällä viikolla on tullut muitakin merkkejä siitä, että meillä on isot lapset:)

Nytkö se jo alkaa? Se, että lapset ovat vanhempiaan fiksumpia: Eilen, kun hain lapset päiväkodista, 2-vee neuvoi äitiään: "Äitin pitää opetella polkemaan jalkaa". Voi rakas, olet niin oikeassa. Äidin pitää opetella polkemaan jalkaa. Kiitos, kun muistutit. Ja anteeksi, kun äiti aamun lähtökiireessä kiukustui ja korotti ääntä. Voi rakkaus.

Ja tässä vielä muutama kuva/ todistusaineisto näiden kahden sankarin aamuisesta suklaan varastamiskeikasta. Hämärähommien hengen mukaisesti kuvatkin ovat näin aamutuimaan otettuina hämäriä... 

Nämä varkaat olivat osanneet laittaa suklaalevyn kuoret pahvinkeräykseen <3

Iltapesut

Lähdettiin tänään tyttö-jiin kanssa iltapesulle, kun pojat jäi vielä alakertaan iltapalalle. Suihkuttelut sujui tuttuun tapaan mukavasti sylikkäin ja pikkuneiti suostui tällä kertaa istumaan myös hetken suihkukopin lattialla, jotta äiti sai vielä kunnolla pestä itsensä ilman syliteltävää (opin muuten tänään, että on olemassa  v e s i l i i n o j a  eli nopeasti kuivuvia kantoliinoja, joita voi käyttää suihkussa tai rannalla. Tuollaiselle ihmeelle olis ollut käyttöä meillä, kun tyttöjii ei vauva-aikana juurikaan nukkunut refluksin vuoksi päivällä (tai yöllä), eikä vauvaa luonnollisestikaan voinut jättää veljen kanssa keskenään. Kipuilujensa vuoksi tyttöjii ei myöskään viihtynyt hetkeäkään pesuhuoneen lattialla tai sitterissä. Ja isojii lähti yleensä töihin jo ennen seitsemää. Niinpä ainoa keino aloittaa päivä suihkunraikkaana oli sylisuihkut vauva kainalossa. Ah sitä onnea, jos olisin liinan avulla saanut välillä peseytyä kaksin käsin! Tai pestä välillä hiukseni ilman että varaan siihen erikseen aviomieheltäni ajan! Toivottavasti tuosta vesiliina vinkistä on jollekin kohtalotoverille/ yh-äidille apua. Ja olisihan tuollainen liina ihan kätevä myös vauvauintien pesurumbaan).

Mutta. Tarkoitus ei ollut puhua vesiliinasta, vaan meidän iltapesushowsta. 

Pikku-jii tepasteli puuronsa jälkeen yläkertaan iltapesulle. Istui potalle. Minä sivelin Body shopin vartalovoit ja Cliniquet iholle ja nostelin välillä alastonta tyttöjiitä pois (liukkaasta) suihkukopista. Pikkujii laulaa samalla hoitoainepulloon (kuvassa sininen tuubi) Muumi-laulua potalla istuen. Välillä sivelee pulloon kuivunutta hoitoainetta tärkeän näköisenä iholleen. Tyttöjii järsii vuorotellen ylpeänä palasaippuaa ja kuorinta-aineputkiloa (kuvassa kultakorkkinen, lähellä suihkukopia) ja minä estän parhaani mukaan. Pikku-jii ilmoittaa ettei halua olla potalla ja haluaa suihkuun. Minä nappaan tyttöjiin kainaloon ja hammasharjan käteen ja siirryn säätämään pikkujiille suihkua sopivan lämpimäksi. Sillä välin tyttöjii rimpuilee kainalossa ja työntää päätänsä eteenpäin ylettyäkseen puremaan kädessäni olevaa hammasharjaa, joka osoittautuukin isoveljen harjaksi. Samanaikaisesti pikkujii kastelee koko suihkukopin ympäristön yrittäessään pestä suihkukäden kainaloa. Laitan suihkukopin ovet kiinni, haen tyttöjiin vaipan ja hammasharjan (sen oikean) ja istun alas vaipattamaan ja pesemään hampaat. Menen suihkukopille ja pyydän pikkujiitä suihkuttamaan myös takaa, jolloin saan suihkuvedet päälleni. Tyttöjii kälättää, leikkii vesilammikossa ja järsii sitä samaa kuorinta-ainetuubia. Kuivaan pikkujiin ja vaipatan. Pesemme hampaat. Tyttöjii "laulaa" tuubiinsa jotain (Muumi-laulua?). 

Että sellainen iltapesu :-D. Ja tältä meillä näytti sen jälkeen. En ehtinyt nähdä miten/ milloin kirjat ja vaatteet päätyivät lattialle tai mitä oranssikorkkiselle tai sinivalkoiselle tuubille tapahtui...

Ohjeita tuplaäitiyteen -postauksessa sanoinkin, että paras keino selvitä kahden pienellä ikäerolla syntyneen (vilkkaan) lapsen kanssa on se, että ei ota asioita turhan vakavasti. Ja kyllähän tuo meidän viisiminuuttinen iltapesu naurattikin ja ihan ääneen. Samalla kuitenkin mietin, että onko muilla koskaan tällaista. 

Ai niin, nämä kivet löytyi tyttöjiin paidan/bodyn alta ennen suihkua. 

1-vuotias

Eilen meillä juhlittiin siis tyttö-jiin ensimmäisiä synttäreitä. Edellisen illan piknik ei jäänyt pelkäksi kilistelyksi ja maisemien ihailuksi, vaan muistimme poimia myös mustikat kakkuun. Tarjolla oli valkosuklaamousse täytekakku kotitekoisella mustikkahillolla, porkkanakakku muffinsseja ja tonnikala&kalkkuna pannareita ja salaattia.  Kakku maistui sankarille niin, että kakkua piti saada suuhun kaksin käsin (tai itsenäisesti kaksin käsin ja äidin lusikkakäsi vielä apuna). 

 

Ruuan päälle sankari pääsi touhuamaan pihalle ja näytti juhlavieraille taitonsa useammassa lajissa kuten terassituoleilla taiteilu (sis. kiipeily, esineiden pudottelu ja aikuisia huimaava kurottelu selkänojalta kohti erinäisiä esineitä ja leluja) potkuautolla pujottelu, taaperokärryllä tallustelu ja trampoliinilla töröttäminen. 

Eiliset juhlat olivat hyvin pienimuotoiset, koska isommat kaverijuhlat järjestettiin jo pari viikkoa sitten yhdessä tyttö-jiin (reilu pari viikkoa vanhemman) ystävän kanssa. Ja ennen kaverijuhlia nautimme ensimmäisen synttärikakun ja mokkapalat lasten serkkujen kanssa. Iso-jii ei voinut käsittää, että yhdet juhlat oli vielä            p a k k o  järjestää paristakin syystä:

1) eilen oli oikea syntymäpäivä

2) veljeni oli kylässä (eikä ollut juhlinut vielä yksivuotiasta)

3) ensimmäinen "serkku"kakku epäonnistui

4) en ollut leiponut kaverijuhliin kakkua ja kakku p i t ä ä  olla

5) koska juhlien järjestäminen on kivaa 

6) Ja koska ainut mutta oli pikkulapsiperheen ajanpuute

7) koska ensimmäinen syntymäpäivä on vain kerran elämässä 

Mutta nyt siis ihana tyttäremme on siirtynyt onnellisesti vauvanelämästä taaperon arkeen. Ja voi että hän on nauttinut! Sankarittarena paistatteleminen oli kivaa, ja kiva oli esiintyä tänään neuvolassa ja äidin työpaikalla isona tyttönä. Kälätystä on riittänyt koko päivän!

Kiitos kaikille kanssamme juhlineille ja tyttöjiitä muuten muistaneille. Ja onnea vielä rakas yksivuotiaani!

Viimeistä päivää

Tänään olemme nauttineet kotipihalla auringosta grillaillen ja leikkien. Samalla "vietettiin" tyttö-jiin viimeistä päivää vauvana. Huomisesta lähtien meillä asuu äiti, isi ja kaksi taaperoa! 

Huomisilla synttäreillä on tarjolla valkosuklaa-mustikkakakkua, johon tämä mami on ekaa kertaa elämässään keitellyt (mustikka)hillot ihan itse. Helppoa hommaahan tuo oli ja taidanpa jatkossakin tehdä kakkuihin hillot itse. Nam! Pesee kaupan hillot mennen tullen. 

Kävimme lisäksi lähimetsässä veljeni kanssa poimimassa kakun päälle tuoreet mustikat ja yhdistimme marjareissuun pienen piknik-hetken ihanalla maisemapaikalla. 

Muistettiinkohan me kerätä niitä marjoja ollenkaan?

Mennään mustikkaan

Jos jotain hyvää pitää hiljattain päättyneestä historiallisen kylmästä ja sateisesta heinäkuusta sanoa, niin se on rauhassa kypsyneet, muhkeat ja isot metsämustikat. 

Lähdimme pikku-jiin kanssa tässä yksi päivä spontaanille potkupyörä (tai "pottupyörä", kuten pikku-jii sanoo) lenkille ja päädyimme noiden jättimustikoiden houkuttelemana herkuttelemaan läheisen metsäkaistaleen varpujen ääreen. Nam! Hyvin maistui pikkujätkällekin ja voi sitä riemua, kun sai itse poimia syötävää suuhun. 

Tuosta off-road retkestä innostuneena pakkasin seuraavana päivänä läjän pikkusankoja pikku-jiin kera rattaisiin ja suuntasimme lähimetsään saalistamaan. Voi, miten reipas marjakaveri minulla olikaan! Hienosti pikkumies löntysteli saappaissaan äidin perässä metsässä ja poimi mustikoita sankoonsa&suuhunsa todeten välillä "tiukka", kun marjat eivät meinanneet totella pieniä sormia. Ajoittain jätkää piti lahjoa syöttämällä mustikoita suoraan suuhun tai ruokkimalla hänen tyhjäksi rohmuttua ämpäriään. Kuitenkin vähän ennen kuin äiti pääsi innostumaan ensimmäisen ämpärin täyttymisestä, lensi pikkumiehen ämpäri mättäälle ja pienet jalat lähti määrätietoisesti harppomaan "pois". Eihän siinä voinut muuta kuin palkita pienen miehen reippauden tottelemalla poistumiskäskyä. 

Kotona sitten herkuteltiin tuoreilla mustikoilla ja kehuttiin isille, miten kivaa meillä oli. Elämäni paras marjareissu ja ihanin marjakaveri <3

Kukkuu, Gugguu

Löysin viime joulukuussa facebookin joulukalenteriarvonnan myötä suomalaisen vaatemerkin Gugguun. Ihastuin etenkin heidän jumpsuiteihinsa sekä college- ("baggyt") ja trikoohousuihin ("pantsit"). Yhteistä näille kaikille kolmelle on isot, geometriset taskut. Gugguun sivuilla kerrotaan lasten toiveiden olleen yksi vaatteiden suunnittelun lähtökohta (eettisyyden, käytännöllisyyden ja laadun lisäksi), ja isot aarteiden keräilyn mahdollistavat taskut ovat olleet erityisesti poikien toiveena. En edes osannut ajatella käytännöllisyyttä pienten poikien näkökulmasta, mutta hienoa että tyyli ja käytettävyys tulevat samoista elementeistä! Tyttöjen ballerina toiveiden mukaisesti kevät mallistosta löytyy ihania frillamekkoja ja -paitoja. Taskujen ja frillojen lisäksi Gugguun vaatteille on ominaista geometriset, selkeät linjat. Tykkään! Vaatteet ovat linjakkaita mutta kuitenkin leikkisiä ja moderneja. Väreinä löytyy sekä hillittyä mustaa, harmaata tai beigeä tehosteväreillä raikastettuna että värikkäämpiä, sesongin mukaan vaihtuvia värejä. Nämä kaikki elementit (värit, isot taskut, geometrisyys ja selkeät linjat) yhdistyvät ihanasti esim vinovetoketjuisessa jumpsuitissa, joka olikin meidän ensimmäinen Gugguu hankinta.

Tämä joulukalenteri tarjouksesta tilattu musta jumppis pistaasilla vetoketjulla on meidän lempivaate. Jopa isojii mainitsee joka kerta, kun jumppis puetaan päälle, että onpas sulla poika hienot vaatteet. Se on paljon mieheltä joka ei välttämättä huomaisi, jos meidän lapsilla olisi joka päivä samat vaatteet päällä. Niin paljon isikin näistä vaatteista tykkää, että lupa Gugguu hankintoihin heltiää uskomattoman helposti. En ole vielä isojiille kertonutkaan, että Gugguu valmistaa myös aikuisten huppareita ja housuja.



Gugguu vaatteiden hankkiminen voi olla lähes yhtä vaikeaa kuin ikuistaa kameralla lumilinnan ikkunasta kurkkiva kaksivuotias.  No, vaatteet saatiin hankittua mutta kuvaan tallentui vain hiha.

Gugguu on toiminut vuodesta 2013 lähtien ja sen suosio on ollut valtavassa nousussa. Suosituimmat vaatteet myydään toistuvasti loppuun heti julkaisuajanhetkellä. Osasin varautua siihen, että himoitsemani college baggyt ja trikoo pantsit myytäisiin pian julkaisemisen jälkeen loppuun ja olinkin varmistamassa ostokset meille heti julkaisu hetkellä. Hyvä niin, sillä tietyt vaatteet ja värit myytiin loppuun ensimmäisen viiden minuutin aikana! Näin siitäkin huolimatta, että tuotantomäärää oli kolminkertaistettu edelliskerrasta. Suuresta ostoryntäyksestä huolimatta sain kotiutettua meille tämän kevään mallistosta kaikki toivomani tuotteet. Käyttöön pääsivät heti mustat ja beiget trikoo pantsit sekä korallin väriset

college baggyt. Lisään niistä sovituskuvia vielä myöhemmin (muut Gugguu fanit kaipailevat niitä pähkäillessään, minkä koon vaatteesta ostaisivat. Te muut voitte ihastella meidän lapsia ja kuvien iloista sekamelskaa tiskeineen, sohvalla lojuvine vaatteineen ja leluineen).

Nämä ihanuudet jäivät odottamaan joko sopivampia kelejä tai käyttäjien kasvua. Mitäs tykkäätte? Gugguu on ehdottomasti kovista kotimaisista lastenvaatebrändeistä (Papu, Aarrekid, Gugguu) minun suurin suosikkini, vaikka ihania kaikki kolme ovatkin .

Valitut palat

Tämä mennyt viikko oli muutaman päivän osalta vähän raskassoutuisempaa arkea ja siksi iso osa  viikosta ei ihan sovi blogin aihepiiriin (huonot päivät sensuroidaan). Kuitenkin viikosta löytyy sen kummemmin kaivelematta paljon hyvääkin.

Joten tässä viikon highlightit:

Aivan ensimmäisenä iso kiitos rakkaat ystävät (erityisesti iso-tee Oulusta ja sirokaunisihana-jii tästä naapurista), kun kuuntelitte ja autoitte vilpittömästi ja suurella sydämellä minua. Arvostan.

Kaksi päivää pääsiäistä

Saimme eilen parhaan ystäväni puolisoineen meille pääsiäispäivälliselle. Oli kyllä erittäin tervetullutta pitkästä aikaa rentoutua ja istua iltaa aikuisten kesken (tai melkein aikuisten kesken: tyttöjii ei rauhoittunut nukkumaan ja oli menossa mukana, kun taas pikkujii meni tapansa mukaan kiltisti nukkumaan, ja muiskautti vielä mennessään iltasuukon myös vieraille). Kiitos seurasta ja kivasta illasta rakkaat!

Ruuaksi tarjosimme Glorian ruoka&viini lehden ohjeella tehtyä lammasta ja bataatti-linssipataa. Jälkkärinä oli Kinuskikissan nopea ja helppo minttusuklaakakku, jonka koristelua helpotin vielä soveltamalla instasta löytynyttä pääsiäishenkistä kindermuna koristelua. Ruoka oli hyvää, mutta toivomisen varaakin jäi, sillä paistiliha ei tässä muodossa ole parhaimmillaan (vaan sopii mieluummin pataan tai nyhtölampaaksi). Aiempina vuosina olemme tehneet yrtti-feta lammasta fileestä, ja taidamme jatkossa palata tähän hyväksi havaittuun reseptiin. Bataatti-linssipata oli kuitenkin helppo ja nopea valmistaa (kypsytysaika vain 10min) ja makukin oli hyvä, joten pata pääsee jatkokäyttöön.

Tässä vielä resepti bataatti-linssipataan:

1 BATAATTI
1 VALKOSIPUKINKYNSI
1 SALOTTISIPULI
1 RKL ÖLJYÄ
2DL PUNAISIA LINSSEJÄ
4DL KANA/ KASVISLIENTÄ
1 RKL TUORETTA TIMJAMIA
4 KIERROSTA PIPPURIA MYLLYSTÄ
1/4 TL SUOLAA
1/4 SITRUUNAN MEHU

Silppua valkosipuli ja sipuli ja kuullota kattilassa öljyssä. Lisää pilkotut bataatit. Huuhtele linssit hyvin ja lisää kanaliemen kanssa kattilaan. Keitä 10 minuuttia tai kunnes bataatit ovat kypsiä. Lisää mausteet ja sitruunamehu.

Minttusuklaakakku oli todella tuhti ja tumman suklaan vuoksi vähän kitkeräkin. Maku tosin oli tasaantunut seuraavana päivänä, jolloin kakku oli mielestäni parhaimmillaan, eikä ollut ollenkaan enää kitkerä. Reseptiä voisi ehkä kuitenkin muokata korvaamalla osan tummastasuklaasta maraboun minttusuklaalla. Ja alkuperäisen reseptin porkkanakoristeet olisivat varmasti tasapainottaneet myös kakkua hyvin. Vaikka kakku on nopea ja helppo valmistaa, mikään viime tingan kakku se ei kuitenkaan ole, sillä pohjan pitää antaa kunnolla jäähtyä ennen täytteen lisäämistä. Kindermuna päällysteet olivat ihan kivat, mutta koska en antanut täytteen yhtään jähmettyä ennen koristelua, painuivat koristeet suht syvälle kakkuun. Lisäksi suklaarouhe jäi ajanpuutteessa lisäämättä. En tiedä meninkö lupaamaan edellisessä postauksessa liikoja ruokakuvien hienouden suhteen. .. Mutta ehkä tämä menu kuitenkin voitti mustekalanakit?

Tänään vietettiin viimeistä lomapäivää ja lähdimme heti aamusta Fallkullan tilalle eläimiä katsomaan. Sää oli ihana ja mekin saimme vihdoin nauttia plussa-asteista ja auringonpaisteesta, jota on tähän saakka täällä etelässä näkynyt vain pohjoisen ystävien Facebook kuvissa.

Päivän kruunasi tämän (näköjään viimeisen päälle kaupunkilais) äidin tarjoamat röhönaurut: Fallkullaan saapuessamme selitin pikku-jiille isoon ääneen ja useasti toistellen, että katso tuolla on lampaita. Iso-jiille sitten kummastelin niiden lampaiden isoa kokoa, mihin hän totesi minun lampaiden olevan vasikoita... Just.

Eikö tämä näytäkin kaukaa katsottuna ihan lampaalta? Anyone? 




Lankalauantain löpinät

Meillä heräsi eilen aamulla iloinen, hymyilevä ja höpöttelevä pikkumies, joka pyysi heti alakertaan päästyään kinkkua ja leipää. Ja voi sitä onnea, joka loisti pikkumiehen kasvoilla, kun toive toteutui! Riemua tässä päivässä riitti myös ostoskeskus reissullamme: leikkipaikalla telmimisen lisäksi pikkujii sai juosta parhaan ystävänsä kanssa tämän isän työpaikalla upouusien luksusautojen seassa. Paljoa huonommaksi ei jäänyt myöskään kirmailu taaperokärryn kanssa Vepsäläisen sänkymaailman pitkillä käytävillä. Päivän kruunasi kotona pikkumiehen toiveesta desin mitalla tarjoiltu raanavesi. Ihanaa elämästä nauttimista! Valitettavasti vaatimustaso näiden elämysten suhteen vääjäämättä nousee kokemuks(i)en karttumisen myötä, mutta toivottavasti lapseni siitä huolimatta osaisivat läpi elämänsä nauttia myös pienistä ja arkisista asioista. Ja ehkä me aikuisetkin voisimme silloin tällöin kokeilla, miten piristävältä totutusta poikkeaminen tai uusi näkökulma voi tuntua.

 

 

 

Kotimatkalla huomasimme, että olin unohtanut ruokakaupan alennusmyynnistä välipalaksi ostamani jäätelöpikarit ostoskassiin, jossa ne olivat saaneet sulaa pari tuntia. Luulin, ettei tällaista vahinkoa voisi minunlaiselleni herkkuaddiktille sattua, mutta kaipa poikkeus sitten vahvistaa säännön...

 

 

No, tilannehan suorastaan pakotti minut testaamaan muutama päivä sitten Iltasanomista bongattua muffinssireseptiä. Joo, ei mennyt niin kuin Strömsössä... Muffinssien koostumus oli kuivakka sekä vähän kuminen ja pahvinen. Meidän kahvinmakuinen jätski(sula) oli makeutettu stevialla ja vaikka taikina maistuikin hyvältä, itse muffinssien maku oli jotain teeleivän ja pahvin välimaastosta ja koostumuskin melko tiivis, kuivakka ja pahvinen. Jos et siis halua nauttia jäätelömuffinsseja voin ja serranokinkun kanssa, suosittelen vähintäänkin kokeilemaan reseptiä (5dl jäätelösulaa, 2,5dl vehnäjauhoja, 1,5tl leivinjauhetta) normaalilla (sokeroidulla) jäätelöllä. Lisäksi suosittelen erittäin vahvasti lisäämään taikinaan reseptissäkin ehdotettuja marjoja tai suklaata, tai muuta kosteuttavaa ja makua/ makeutta antavaa raaka-ainetta. Myös jäätelö, jossa on "sattumia" toimisi varmasti tällaista "sileää" jäätelöä paremmin (voi itku mitä termejä!). Annan tälle reseptille ehkä vielä yhden mahdollisuuden, mutta voi olla, että jatkossa heitän jäätelösulan mieluummin roskiin, kuin syön siitä valmistettuja muffinsseja. Vaikka itse leivonnaiset olivatkin pettymys, oli päällysteen pääsiäisraekarkki & mintunlehti yllättävän maukas kombo (ilman minttua nuo karkkirakeet on karseita).

 

 

 

Muffinssien lisäksi tänään testattiin mustekalanakkeja - inspiraatio näihin on peräisin, mistä muuallakaan kuin, kunnon niksipirkasta :-D. Nakit valmistettiin kattilan sijaan uunissa, mikä johti vähän kurttuiseen ulkomuotoon. Siitä huolimatta maistuivat pikkumiehelle erityisen hyvin.

 

 

Tänään päästäänkin sitten nauttimaan pääsiäisateria ystäviemme seurassa, joten fiinimpiä (toivottavasti) ruokakuvia luvassa pian.

 

 

P.S tyttöjii ei shoppaillut tällä kertaa vaaleanpunaisessa ja röyhelöissä, niin pitihän tää poikkeava päivänasu tallentaa:

 

  

Pikaruokaa

 Meillä kokataan nykyisin todellista pikaruokaa: Ruuan pitää valmistua niin nopeasti, että energinen, vilkas ja tempperamenttinen kaksivuotias ei saa kovin suurta vahinkoa aikaiseksi pikkusiskolleen. Parivaljakon lempihommaa on se, kun isoveli nakkaa harson, vaatteen tmv. vauvan pään päälle ja sitten peite poistetaan ja katseiden kohdatessa kikatetaan yhteen ääneen. Isoveljellä vaan on vauhtia niin paljon, että tämäkin leikki päättyy usein pienemmän itkuun, mikäli äiti ei ole vieressä vahtimassa. Tosin pitkään ei jaksa nämä riepuleikit kiinnostaa, joten välillä kokeillaan, miltä tuntuu käyttää siskoa tuolina, miten hienosti sisko liukuu pitkin lattiaa, kun vetää käsistä tai jaloista, tai käännetään väkisin siskon päätä kohti kiinnostavaa lelua. Toki pikkujii osaa olla myös varsin mallikelpoinen veli: Suukottelee, syöttää ja sylittelee vauvaa, opettaa sanoja kirjasta ja ojentaa leluja <3.

 

Rakas parivaljakkoni:

Mutta siihen ruokaan. Olen kaksilapsisuuden myötä yksinkertaistanut arkiruuan erittäin simppeliksi ja nopeaksi valmistaa. Silloin valitettavasti ruuan maku (ja terveellisyys) vähän kärsii, kun maustaminen ja tuoreiden vihannesten käyttö jää minimiin.Tänään onnistuin kuitenkin tekemään superhelppoa ja supernopeaa ja suhteellisen maistuvaa ruokaa. Suosittelen muillekin, joilla on kokkaamiseen aikaa 5minuutin verran, tätä ruokaa kokeiluun

  
Annen supernopea sitruunakana:

1rasia kanan rintafileitä (meillä sattui nyt olemaan pakkasessa hunajamarinoituja, mutta marinoimatonkin käy hyvin. Tähän käyttäisin mielummin paksuja paloja (joiden kypsymisaika on ohuita pidempi), että ehtivät makustua sitruunan kanssa uunissa)

Basmatiriisiä (muukin käy, mutta basmatiriisi kypsyy nopeasti)

Vettä

Kanafondikuutio

1 Säilötty sitruuna suolaliemessä (Löytyy etnisistä kaupoista. Normisitruunakin käy, mutta näitä säilöttyjä käyttäessä ei mene aikaa sitruunan pesemiseen)

1pussi wokkivihanneksia maun mukaan

1 purkki ruokakermaa (voi jättää poiskin)

Laita lasisen uunivuuan pohjalle riisiä ja lätkäise kanafileet päälle. Lisää kanafondikuutio ja vettä niin että riisit peittyy. Kypsennä uunissa 200asteessa 15 minuuttia. Puolita sitruuna ja viipaloi puolikkaat. Lisää vuokaan vettä niin että riisit peittyy (sekoita vesi riisin sekaan) ja sitruunaviipaleet ja haluamiasi mausteita (meillä meni marokkolaista ras el hanout mausteseosta kanojen pinnalle. Suolaa ei tarvinnut kun fileet ja sitruuna&fondi oli jo suolaisia. Mikäli haluat voimakkaamman sitruunan maun, lisää sitruunat heti alussa kanan ja riisin kanssa yhtä aikaa). Kypsennä vielä 15min/ kunnes kanat on lähes kypsiä. Lisää wokkivihannekset ja kerma. Kypsennä vielä 10min.

Ulkonäkö on hyvinkin arkinen, mutta ainakin meille maistui erittäin hyvin. Ja kaiken lisäksi köökissä vietetty aika oli max 5min ja sekin useammassa otteessa, joten tämä ruoka valmistuu siis lähes itsestään!

Kevätretki

Ihan meidän kodin vieressä on kosteikkoalue, johon on rakennettu myös ulkoilureitti. Kosteikko on keväisin ja kesäisin upea ulkoilupaikka ja vuosien varrella olen ihastellut siellä leskenlehtien, iiristen/ kurjenmiekkojen, osmankäämien, niittykukkien ja perhosten lisäksi muun muassa haukien kutua!

Tänään suuntasin kosteikolle ensimmäistä kertaa pikku-jiin kanssa.

Ihan aluksi meillä oli spontaani steppirummutus hetki. Saanko esitellä: Komeasti jalkojen alla pärisevät rumpumme!

 

Äiti kaivoi puhelimen valokuvaamista varten esiin samanaikaisesti todeten "kuuntele, tuolla menee piipaa-auto". No, pikkujätkähän istui innoissaan alas ja totesi "piipaa" (lue: Katsotaan äitin puhelimella youtubesta paloautoja). Aina on hyvä hetki katsella vähän paloautovideoita :-D!!

Kosteikolla ihmeteltiin virtaavaa vettä:

 

 

Poimittiin äitille ensimmäinen kukka ❤ :

 

 

 

Mopoiltiin, käveltiin ja juostiin (sekä maistettiin jäätä):

 

 

Niin. Ja ihasteltiin luontoa tällä kertaa veden, pajunkissojen ja osmankäämien muodossa.