Ta(i)va(a)llista kahvia

Meillä eletään edelleen melkoisessa univajeessa: Vauvan lääkitystä yritetään lopettaa, mikä tarkoittaa unia parhaimmillaankin 60minuutin pätkissä. Lisäksi pikkuinen on niin väsynyt ja kierroksilla, että nukahtaminen on vaikeaa, ja äiti ei voi enää nukutellessa päivitellä blogia. Täytyy todeta, että tarpeellinen henkireikä ja pakopaikka ollut tämä blogi ja käytännössä ainoa keino saada "omaa aikaa". Toivottavasti meillä illat pian taas rauhoittuu ja pääsen iltaisin rustailemaan blogitekstejä. Nyt hoidellaan vierotusoireita päiväuniaikaan...

 

Univajeesta johtuen kahvi on ollut viime päivinä arvossaan. Ja on meillä toki taas kokeiltu, josko kofeiiniton dieetti parantaisi tällä kertaa vauvan unia, mutta (äidin onneksi) sillä ei ole ollut vaikutusta uniin.

 

 

 

Meillä juodaan ihan tavallisella (ei edes Moccamaster) kahvinkeittimellä keitettyä kahvia. Löytyy meiltä Krupsin 10-vuotta vanha espressokeitinkin, joka keittää mielestäni yllättävän hyvät espressot. Silti laitetta ei tule käytettyä käytännössä ollenkaan. En ole (ainakaan toistaiseksi) hankkimassa meille minkäänlaista kahvikonetta: Tarvitsen kahvini vahvana ja runsaskofeiinisena, ja mielestäni kotona ihan tavallinen kahvi toimii hyvin täsmävirkistäjänä. Lisäksi erikoiskahvi tuntuu erityiseltä, kun sitä ei ole aina saatavilla: on niin ihana nauttia lattea tai capuccinoa kahvilassa tai naapurissa (terkkuja E <3) ja rentoutua samalla. Minun makuhermoni ovat sen verran karskit ( vai mikä on hienostuneen makuaistin vastakohta??), että tuskin erottaisin itse tuoreeltaan jauhetun kahvin makua tavallisesta kaupan kahvista. Siten en osaa haaveilla myöskään kahvimyllystä.

 

 

Kaikesta huolimatta meillä juodaan minun mielestäni mainostaminen arvoista kahvia :-). Useampi vieraamme (joista tosin 80% on ollut enemmän ja vähemmän väsyneitä kotiäitejä) on maininnut kahvin hyvän maun. Jaan teillekin nyt arkisen, mutta hyvä kahvimme salaisuuden:

 

1) Kahvina meillä käytetään Löfbergs Lila jubileum kahvia. Maistoin itse tätä kahvia kerran ystäväni luona kyläillessäni ja kokemus oli pienessä mittakaavassa tajunnanräjäyttävä. Löfbergs Lilan jubileum on vain yksinkertaisesti tosi hyvää kahvia.

 

2) Löfbergs lilan kanssa sekoitan (noin puolet puruista) Mokkamestareiden hasselpähkinäkahvia. Tämän kahvin löysin Life-myymälän joulualesta pari vuotta sitten ja se oli rakkautta ensi siemauksella. Valitettavasti Life myy tuota kahvia vain joulun aikaan. Myös Pentikiltä saa Mokkamestareiden hasselpähkinää (ympäri vuoden), mutta aina tuota rakastamaani makua ei ole hyllyssä ja muita makukahveja en kelpuuta. Onneksi Mokkamestareilla on oma nettikauppa, josta kahvivarastoja voi  täydentää. Caffilla muuten on vastaava hasselpähkinämaku, mutta valitettavasti heidän kahvinsa ei pääse lähellekään Mokkamestareiden tarjoamaa makuelämystä.

 

 

 

Ah. Kahvi (ja pulla) ja lastenvaatteet. Siinäpä tämän äidin intohimot ja rentoutumiskeinot. Voisin täyttää koko blogin ja instan kahvi- & lastenvaatekuvilla - you have been warned: lastenvaatekuvia tulossa, ja paljon.

Lumialla bloggaamisen kuvaongelmista

Kirjoitan (ja kuvitan) blogia ainakin toistaiseksi yksinomaan kännykällä (Lumia 835) ja tänään huomasin ongelman kuvakokojen kanssa: Mobiiliversiossa kuvat olivat tosi rakeisia ja pikselöityneitä, mutta selain versiolla vähän parempia. Päädyin valitsemaan mobiilikuvien terävyyden parantamiseksi teksteihin kuvakooksi alkuperäisen (muut vaihtoehdot pieni, keskikoko, suuri ja erittäin suuri) jolloin mobiiliversiona kuvat olivat siedettäviä (mutta aukenivat hitaasti). Sen sijaan desktop versiossa kuvakoko ei toiminut, vaan kuvat menivät sivupalkkiin saakka ja sivupalkin linkit jäivät kuvan päälle.

Tutkiskelin asiaa googlaamalla ja syy mobiilikuvien (ja myös selainversion kuvien) huonolaatuisuuteen on se, että blogger muokkaa automaattisesti kuvakokoa. Ratkaisuna tähän on kuvien muuttaminen jo tallennusmuodossa oikean kokoiseksi/ blogin pikselikokoa vastaavaksi ja sitten tällaisen kuvakooltaan muokatun kuvan lisääminen blogiin alkuperäisessä koossa. Lisäksi Lumialla kuvat täytyy lisätä blogiin Picasa- verkkoalbumin kautta.

Tämä postaus oli tarkoitettu itselle kuvien oikean pikselikoon testaamista varten, mutta jätän postauksen näkyville, jos tästä olisi jollekin muulle kännykkäbloggarille apua. Itse päädyin muokkaamaan kuvat Photo Editor- sovelluksella ja tähän blogiin oikea pikselikoko näyttäisi olevan pystykuville 600x1065 (määräsin tuohon 600pikseliä leveydeksi ja ohjelma määritti pituuden niin ettei kuvakoko muutu).

Tässä muokattu pystykuva

ja sama kuva esimerkin vuoksi alkuperäisessä koossa (kuva toimii kännykällä, mutta "desktop" versiossa koneella ja tabletilla kuva yltää sivupalkkiin).

Ja kokonsa suhteen muokkaamaton, alkuperäinen kuva siten, että bloggerin asetuksista valittu kuvakooksi alkuperäisen sijaan erittäin suuri (näkyy mobiiliselaimella rakeisena)

Ja vielä vaakakuva, jossa kuvakoko muutettu Photo Editorilla ennen Picasaan viemistä blogiin sopivaksi (leveys 600pikseliä).

Onni arjessa 3.0

Edellinen blogin uudelleen herättely jäi kovin lyhyeksi, mutta näiden liki kolmen vuoden aikana olen säännöllisesti haaveillut bloggaamisesta, koska se oli (aikaa vievää mutta) kivaa. Pienen kipinän blogin virvoittamiseksi herätti Messenger keskustelu, jonka kävin ihania pipoja Ikioma- merkin alla taituroivan Siinan kanssa. Kiitos Siina ❤. Lopullisen kipinän sain selailtuani vanhoja blogipostauksia: Vaikka osa julkaisuista oli harmillisen noloja ja väkisin väännettyjä, oli useaan kirjoitukseen kiva palata. Ja olenhan ollut pikkutytöstä saakka päiväkirjan kirjoittaja!

Tähän saakka ajattelin mielessäni, että ansaitakseen elämän , blogin täytyy olla puoliammattimainen, kauniilla kuvilla päivittäin päivittyvä taidonnäyte (sillä luen/ luin itse lähes ainoastaan tällaisia ammattimaisesti toimitettuja blogeja). Onneksi tajusin, että blogin täytyy (tietenkin) olla tekijänsä näköinen!

Joten, tervetuloa kurkistelemaan julkista päiväkirjaani. Postaukset ja kuvat toteutetaan helpoimman kautta kännykällä, ja postauksia tulee jos tulee. Entiseen tapaan pääosassa on minä, minun ajatukseni, haaveet, toiveet ja suunnitelmat. Koti. Lapset. Ruoka (nam). Kirjoittajansa tapaan blogi tulee olemaan arkinen, kotoinen, rouhea, ja vähän höpsö. Ja ehdottomasti epätrendikäs mutta positiivinen.

Onni arjessa vol 3. Än Yy Tee. Klik.

Blogihiljaisuus rikottu

Oli pakko tulla rikkomaan tämä blogihiljaisuus, kun veljeni kertoi huolensa asian suhteen: rakas veli luuli, että päivitysten puuttuminen on merkki huonoissa fiiliksissä sujuneista päivistä, joita ei siis ole nyt eikä jatkossakaan tarkoitus blogiin kuvata. Mutta ei huolta! Hijaisuuden syynä on ollut se, että arki imaisi minut turhan tehokkaasti otteisiinsa (tällä hetkellä Annen arkeen kuuluu säännöllinen päivätyö, lisäksi lisätyötä iltaisin muutamana iltana kuukaudessa, ammattiin liittyvä laaja koulutus (johon liittyen etätehtäviä ja lähipäivät 2-3pvää/kk), tanssiharkat, koirien ulkoilutus ja hännän huippuna työn ohessa tehtävä väitöskirjatutkimus, joka vie kaiken vapaa-ajan viikonlopuilta). Eniten kiireeseen on vaikuttanut se, että aloitin vihdoin viime viikolla työskentelyni Helsingissä (1pvä/vko) 3 päivän perehdytyksellä. Otinkin sitten kaiken ilon irti Helsinki-päivistä mm. shoppailemalla (maanantaina), syömällä hyvin (raksun kanssa sushia tiistaina) ja tapaamalla ystäviä (Millan kanssa pullaa ja tyttöjen puhetta keskiviikkona ja Saijan kanssa Mex/Mexiä torstaina). Viikonloppuna tehtiin raksun ja poikien kanssa pikku miniloma Helsinkiin. Tällä viikolla juhlittiin naistenpäivän ja laskiaisen rinnalla J synttäreitä, keskiviikkona oli lisätöitä ja loppu ajan olen ottanut rennosti sohvalla realityä seuraten (oon koukussa Master chefiin, Top chefiin, Muodin huipulle ja (hävettää myöntää) Idols -sarjoihin)...


Mitä luulette, onkohan tuolla hiirulaisella myös ollut vähän kiire pysyä pupun vauhdissa mukana?

 Ja kun Master chefistä puhuttiin, alla linkki sipulinpilkkomisohjeeseen, jonka olisin kuvannut blogiini jossain vaiheessa, mutta ehtivät televisiossa ennen ;-)


Master chef 1- jakso kokonaisuudessaan. Sipulinpilkkomista 7:26 lähtien   Suosittelen niille, jotka ei mielestään vielä sipulia osaa pilkkoa =).







   

Miksi minusta tuli bloggaaja?

Blogien lukeminen, saati niiden kirjoittaminen - tai edes kirjoittamisesta haaveileminen - ei ollut minulle ajankohtaista ennen loppuvuotta 2010. En aiemmin oikein löytänyt, tai edes osannut etsiä, mielenkiintoisia blogeja eikä minulla toisaaltaa olisi ollut ylimääräistä aikaakaan koneen ääressä vietettäväksi. Nyt olen kroonisen sairauteni myötä joutunut vähän hiljentämään vauhtia arjessa ja huomaan usein rentoutuvani netissä surffaillen. Ensimmäiset  blogituttavuuteni olivat siskoni ja äitipuoleni tekeleet ja sittemmin aloin lukea myös erilaisia muoti- ja sisustusblogeja. Into oman blogin kirjoittamiseen tuli FaceBook- koemusten kautta. FB:n aktiivikäyttäjä olen ollut vuodesta 2007. Huomasin FB statuspäivitysten muokkaavan omakuvaani ja identiteettiäni ihmisenä (ihmiseksi?), jolle tapahtuu ihan kivoja, ihan hauskoja ja joskus ihan uskomattoman yllättäviä ja huippuja juttuja. Näitä asioita haluan kohottaa esille erityisesti itselleni ja mahdollisille blogini lukijoille - ultimaalina (ja vaatimattomana) tavoitteena on luoda yleisesti hyvää mieltä. Näin kirjoittamisen alkutaipaleilla näen  tekeleeni ennen kaikkea keinona pitää kivat, arkiset (muutoin niin helposti unohtuvat) asiat "kirjoissa ja kansissa", mutta luulen bloggaamisen toimivan myös jonkinlaisena omakuvan pönkittäjänä (niin kuin kai suurin osa blogeista tekee). 

Mukavaa blogimatkaa itselleni ja lukijoille!