Kaksi päivää pääsiäistä

Saimme eilen parhaan ystäväni puolisoineen meille pääsiäispäivälliselle. Oli kyllä erittäin tervetullutta pitkästä aikaa rentoutua ja istua iltaa aikuisten kesken (tai melkein aikuisten kesken: tyttöjii ei rauhoittunut nukkumaan ja oli menossa mukana, kun taas pikkujii meni tapansa mukaan kiltisti nukkumaan, ja muiskautti vielä mennessään iltasuukon myös vieraille). Kiitos seurasta ja kivasta illasta rakkaat!

Ruuaksi tarjosimme Glorian ruoka&viini lehden ohjeella tehtyä lammasta ja bataatti-linssipataa. Jälkkärinä oli Kinuskikissan nopea ja helppo minttusuklaakakku, jonka koristelua helpotin vielä soveltamalla instasta löytynyttä pääsiäishenkistä kindermuna koristelua. Ruoka oli hyvää, mutta toivomisen varaakin jäi, sillä paistiliha ei tässä muodossa ole parhaimmillaan (vaan sopii mieluummin pataan tai nyhtölampaaksi). Aiempina vuosina olemme tehneet yrtti-feta lammasta fileestä, ja taidamme jatkossa palata tähän hyväksi havaittuun reseptiin. Bataatti-linssipata oli kuitenkin helppo ja nopea valmistaa (kypsytysaika vain 10min) ja makukin oli hyvä, joten pata pääsee jatkokäyttöön.

Tässä vielä resepti bataatti-linssipataan:

1 BATAATTI
1 VALKOSIPUKINKYNSI
1 SALOTTISIPULI
1 RKL ÖLJYÄ
2DL PUNAISIA LINSSEJÄ
4DL KANA/ KASVISLIENTÄ
1 RKL TUORETTA TIMJAMIA
4 KIERROSTA PIPPURIA MYLLYSTÄ
1/4 TL SUOLAA
1/4 SITRUUNAN MEHU

Silppua valkosipuli ja sipuli ja kuullota kattilassa öljyssä. Lisää pilkotut bataatit. Huuhtele linssit hyvin ja lisää kanaliemen kanssa kattilaan. Keitä 10 minuuttia tai kunnes bataatit ovat kypsiä. Lisää mausteet ja sitruunamehu.

Minttusuklaakakku oli todella tuhti ja tumman suklaan vuoksi vähän kitkeräkin. Maku tosin oli tasaantunut seuraavana päivänä, jolloin kakku oli mielestäni parhaimmillaan, eikä ollut ollenkaan enää kitkerä. Reseptiä voisi ehkä kuitenkin muokata korvaamalla osan tummastasuklaasta maraboun minttusuklaalla. Ja alkuperäisen reseptin porkkanakoristeet olisivat varmasti tasapainottaneet myös kakkua hyvin. Vaikka kakku on nopea ja helppo valmistaa, mikään viime tingan kakku se ei kuitenkaan ole, sillä pohjan pitää antaa kunnolla jäähtyä ennen täytteen lisäämistä. Kindermuna päällysteet olivat ihan kivat, mutta koska en antanut täytteen yhtään jähmettyä ennen koristelua, painuivat koristeet suht syvälle kakkuun. Lisäksi suklaarouhe jäi ajanpuutteessa lisäämättä. En tiedä meninkö lupaamaan edellisessä postauksessa liikoja ruokakuvien hienouden suhteen. .. Mutta ehkä tämä menu kuitenkin voitti mustekalanakit?

Tänään vietettiin viimeistä lomapäivää ja lähdimme heti aamusta Fallkullan tilalle eläimiä katsomaan. Sää oli ihana ja mekin saimme vihdoin nauttia plussa-asteista ja auringonpaisteesta, jota on tähän saakka täällä etelässä näkynyt vain pohjoisen ystävien Facebook kuvissa.

Päivän kruunasi tämän (näköjään viimeisen päälle kaupunkilais) äidin tarjoamat röhönaurut: Fallkullaan saapuessamme selitin pikku-jiille isoon ääneen ja useasti toistellen, että katso tuolla on lampaita. Iso-jiille sitten kummastelin niiden lampaiden isoa kokoa, mihin hän totesi minun lampaiden olevan vasikoita... Just.

Eikö tämä näytäkin kaukaa katsottuna ihan lampaalta? Anyone? 




Tassuttelijoiden pääsiäisloma

Pojat on lomalla käyneet päivittäin läheisellä kosteikolla ihmettelemässä haukien kutua. Osa hauista on jopa pidempiä kuin koirat ja todennäköisesti suurinpiirtein saman painoisia. Hui!

Samalla kosteikolla asui vielä pari päivää sitten joutsenpariskunta. Lintujen kuvaaminen osottautui vähän haasteelliseksi kahden komealla haukkuäänellä varustetun hännänheiluttajan kanssa. Karo kyllä taisi vähän pelätä ihmeellisesti äänteleviä joutsenia.

Etsi kuvasta koiran kokoinen hauki.

Etsi kuvasta kaksi koirien säikyttelemää joutsenta.

Ulkoilun lisäksi pojat on rentoutuneet kirjan ääressä...

Älä häiritte, kun mä luen!

Blogihiljaisuus rikottu

Oli pakko tulla rikkomaan tämä blogihiljaisuus, kun veljeni kertoi huolensa asian suhteen: rakas veli luuli, että päivitysten puuttuminen on merkki huonoissa fiiliksissä sujuneista päivistä, joita ei siis ole nyt eikä jatkossakaan tarkoitus blogiin kuvata. Mutta ei huolta! Hijaisuuden syynä on ollut se, että arki imaisi minut turhan tehokkaasti otteisiinsa (tällä hetkellä Annen arkeen kuuluu säännöllinen päivätyö, lisäksi lisätyötä iltaisin muutamana iltana kuukaudessa, ammattiin liittyvä laaja koulutus (johon liittyen etätehtäviä ja lähipäivät 2-3pvää/kk), tanssiharkat, koirien ulkoilutus ja hännän huippuna työn ohessa tehtävä väitöskirjatutkimus, joka vie kaiken vapaa-ajan viikonlopuilta). Eniten kiireeseen on vaikuttanut se, että aloitin vihdoin viime viikolla työskentelyni Helsingissä (1pvä/vko) 3 päivän perehdytyksellä. Otinkin sitten kaiken ilon irti Helsinki-päivistä mm. shoppailemalla (maanantaina), syömällä hyvin (raksun kanssa sushia tiistaina) ja tapaamalla ystäviä (Millan kanssa pullaa ja tyttöjen puhetta keskiviikkona ja Saijan kanssa Mex/Mexiä torstaina). Viikonloppuna tehtiin raksun ja poikien kanssa pikku miniloma Helsinkiin. Tällä viikolla juhlittiin naistenpäivän ja laskiaisen rinnalla J synttäreitä, keskiviikkona oli lisätöitä ja loppu ajan olen ottanut rennosti sohvalla realityä seuraten (oon koukussa Master chefiin, Top chefiin, Muodin huipulle ja (hävettää myöntää) Idols -sarjoihin)...


Mitä luulette, onkohan tuolla hiirulaisella myös ollut vähän kiire pysyä pupun vauhdissa mukana?

 Ja kun Master chefistä puhuttiin, alla linkki sipulinpilkkomisohjeeseen, jonka olisin kuvannut blogiini jossain vaiheessa, mutta ehtivät televisiossa ennen ;-)


Master chef 1- jakso kokonaisuudessaan. Sipulinpilkkomista 7:26 lähtien   Suosittelen niille, jotka ei mielestään vielä sipulia osaa pilkkoa =).







   

Kärpän jälkiä

Löysin tänään takapihaltamme hangesta jälkiä ja talletin ne heti kameran kanssa. Naapurimme kertoivat viime talvena ylpeinä, että heidän terassinsa alla asuu sellainen lumikko, jolla on musta hännänpää. Ja saman jutun kuulimme toisiltakin naapureiltamme. Hävetkää etelän ihmiset! Onneksi pohjoisen kansa tuli meidänkin naapureitamme tänne kehien takaisiin metsiin sivistämään. Kaikkihan tietää joko Urho TV:stä, Urheiluruudusta tai koulun biologian tunneilta, että niistä kahdesta talvella valkoisesta pikkupedosta kärpällä on musta hännän pää. 

Niin. Pihapiirissämme siis asuu kärppä/ kärppiä ja olemme itsekin nähneet kyseisen otuksen pari kertaa. Jälkimmäisellä kerralla tuo mustalla hännäntupsulla varustettu pikkupeto yritti useamman minuutin ajan löytää reittiä naapureiden (onneksi suljetusta) etuovesta sisään. Harmiksemme kärppä kuitenkin livahti terassin alle heti kameran löydettyämme, joten emme saaneet ikuistettua tuota jaloa (kiekkopetoa) eläintä. No, kärpän metsästys kameralle jatkuu edelleen, mutta siihen saakka täällä hypähdellään onnesta jo lumesta löytyvistä jäljistäkin!

Aivan liian isot jäljet ollakseen  hiiren jättämät... Netistä opiskelin, että kärppä kulkee parihyppelyllä. Noi viimeiset menis jo parijäljistä...

Häh! Tuo vasemman yläkulman jälki ei kyllä kauheasti käpälänjälkeä muistuta... Taisin innostua harakanvarpaista =)