Vanhemmaksi tultuaan...
Kuulee suihkussa lapsen itkua (vaikka vauva aika olis kaukana takana)
Opit, että päästäessäsi 1-vuotiaan tietokoneelle "leikkimään", hän löytää alle minuutissa vähintään kymmenen erilaista (hyödyllistä) pikakomentoa (joita sinä et todennäköisesti saa 10 tunnissa pois päältä). Et myöskään löydä mitään noista toiminnoista uudelleen, vaikka haluaisikin).
Pystyy suursiivoamaan asunnon puolessa tunnissa.
Toisaalta keittiön siivoamiseen saa kulumaan päivittäin minimissään kolme tuntia.
Ihmettelet, milloin ihminen lopettaa nukkumisen kontallaan sikiöasennossa peppu pystyssä.
Tietää mitä on sappisaippua. Tai pyykkivuori. Pottatarra. Eetu ja Hilla...
Ja viimeisimpänä.
Tietää mitä on rakkaus. Ymmärtää, mitä on rakastaa niin myötä- kuin vastoinkäymisissä; kiukun kohteena ja yhdessä iloitessa.
Kliseisesti voisin todeta, että lapsiperheen arki on yhtä ruusuilla tanssimista. Hetki hetkeltä opitaan väistämään piikkejä paremmin ja paremmin. Ymmärretään, että piikit, kukkien lakastuminen ja se (joskus pitkäkin) hetki kun seistään ja odotetaan seuraavan tanssin alkua, on myös sitä elämää. Mutta samalla opitaan ja havahduttaa uudestaan ja uudestaan huomaamaan ruusujen kauneus ja tanssin tuoman ilo. Se tunne, kun vilkaiset kerran ruusua ja sen tuoma hyvä olo säilyy sisälläsi päivän, viikon, koko elämän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti