Mutta miten tähän tilanteeseen on päästy, kun talossa on kaksi vilkasta ja tempperamenttistä uhmaikäistä (ja tempperamenttinen, lyhytpinnainen äiti)?
Kovasti olen opiskellut vanhemmuutta, jotta niitä ihania päiviä koettaisiin mahdollisimman paljon. Vaikka meillä edelleen erehdytään ja epäonnistutaan viikottain (tai useamman kerran viikossa) enkä todellakaan ole mikään vuoden mutsi tai kasvattaja, ajattelin jakaa muutamia oivalluksia ja oppeja kanssanne. Jospa näistä neuvoista olisi jollekin toisellekin vanhemmalle apua.
Jos kiukun (aikuisen tai lapsen) taustalta on poissuljettu nälkä, väsy, ulkoilun/ liikkumisen puute ja läheisyyden kaipuu, kannattaa kokeilla olisiko jostain seuraavista apua.
(tadaa, olkaa hyvät)
VANHEMMUUDEN TYÖKALUPAKKI
1) Ennakoi siirtymätilanteissa (meillä se tehdään näin).
2) Anna lapsen valita (esim näin).
3) Harhauta. Perinteisen kivalla asialla (lapsen lempilelu, kutitus, kiva laulu itse heittäytyen tai spotify apuna, spontaani hippaleikki jne) harhauttamiseen lisäksi meillä toimii valinnalla harhauttaminen (eli kohta 2).
4)Käskemisen sijaan pyydä/ ohjaa ja perustele pyyntösi (esim näin).
5) Omien rajojen ennakointi. Kun huomaat, että kohta menee hermot, kerro se lapsille. Paremmin kuin uhkauksenomainen "Kohta äiti suuttuu" meillä toimii, kun huomauttaa "Hei! Nyt on punainen valo. Kohta äitiä alkaa suututtamaan". Vaikka kumpikin toimii, niin jälkimmäinen kyllä paljon useammin/ nopeammin. Ja sitten toki kiitellään, jos tilanne rauhoittuu.
6) Anna lapsen silloin tällöin päättää (mitä leikkiä leikitään, mihin puistoon mennään, mitä tv:stä katsotaan...) Ja jos vaan teidän kasvatusperiaatteisiin sopii, anna lapselle joskus periksi (toki sellaisissa asioissa, joilla oikeasti ei ole väliä). Meillä esim tyttö-jii haluaisi lähteä aina kumpareissa pihalle ja välillä (kun tiedän ettei esim kiipeillä mihinkään ja kengän tippuminen ei haittaa) annan tytön lähteä. Reilua vanhempaa on kuitenkin mukavampi totella kuin tyrannia.
7) Opettele priorisoimaan (mitä, miten? --> klik)
8) Jos lapsi haluaa/ yrittää auttaa jossain kotityössä (mutta ei oikein vielä osaa), yritä olla ärsyyntymättä ja vaivaantumatta. Keksi sen sijaan joku keino, jolla lapsi voi osallistua kyseiseen työhön. Meillä 2 vee esimerkiksi hoitaa pyykkiä pestessä ylpeänä pesupallon pitelyn äidin kaataessa palloon pesuainetta. Tehtäviin kuuluu myös pesupallon koneeseen laitto. 3vee saa puolestaan käynnistää koneen. Astianpesukonetta lapset tyhjentävät yksi astia kerrallaan äidin apuna, eikä sirpaleita ole vielä kertaakaan tullut. Lasten lempihommiin kuuluu myös lakaisu, pyykkien ravistelu ja ojentelu jne. Lasten mukaanottaminen on tärkeää, sillä pian on käsillä aika, jolloin toivot, ettei lapsille olisi syntynyt käsitystä, että he eivät osaa siivota ja tehdä kotitöitä tai ovat siivotessa jotenkin tiellä.
9) Sanoita lapsen tunteita. Tämä tapahtuu jotenkin automaattisesti silloin kun lapsi ei puhu, mutta unohtuu helposti puheenkehityksen myötä. Meillä tunteiden sanottaminen (mikä perustuu usein arvauksiin) on auttanut kuitenkin valtavasti: Kun isi on ollut pitkään työreissussa ja lapsia kiukuttaa, olen nimennyt kiukun ikäväksi. Nykyisin lapset osaavat jo itse sanoa "minulla on isiä ikävä" ja hakea äidin sylistä lohtua ikävään. Myös nälkäkiukun nimeäminen on auttanut meillä (lapset ymmärtävät syödä nälkäkiukussa), samoin väsykiukun (ymmärtävät, että väsyneenä mennään nukkumaan ja/ tai että väsymys voi kiukuttaa).
Toivottavasti jollekin on näistä ohjeista apua. Meille ne eivät yksistään riittäneet, joten jatkoa seuraa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti