Leivottiin lasten kanssa pipareita ja pikku-jii halusi siirtää piparit leivonta-alustalta pellille. Samalla useammasta piparista "harmillisesti" rikkoutui (tarvittaessa vähän avittaen) pieni pala tähden sakarasta tai kärki enkelin siivestä. Onneksi nämä onnettomat palaset pelastettiin suoraan pikkumiehen suuhun. Ja muistettiin me toki maistella taikinaa ihan luvan kanssakin.
Iskälle vietiin työnlomaan viesti äitiltä.
Piparit syötiin lähes suoraan uunista. Pehmeinä. Noin ne kyllä maistuikin melko hyviltä -taidan noudattaa samaa ahneen taktiikkaa jatkossakin :-D.
Myös näitä hetkiä on tällä viikolla hellitty mielessä lämmöllä ja rakkaudella ja pienten ihmisten ihmeellisyyttä ja suuruutta ihastellen:
*Nälkäänsä täyttä huutoa itkevä lapsi sanoo itkun lomasta selvästi ja rauhallisesti "kiitos" saadessaan maitolasin käteensä.
*Iltapesulla väsymystään itkevä lapsi irvistää viivyttelemättä pyynnöstä, jotta hampaat saadaan pestyä edestäkin.
On ne vaan niin. <3 Rakkaat <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti