Mun oli ihan pakko ottaa blogiin säälittäviä puremiskuvia...
Juu, tää vaatii vähän selitystä!
Ajettiin J:n kanssa vappuna taksilla 40km kotiin ja taksikuski lupasi räyheästi, että voimme toivoa musiikkia matkalle. No, mulle tuli välittömästi pakottava tarve kuulla Meiju Suvaksen Pure mua.
Kuski meni aika hiljaiseksi. Apulantaa kuulemma ois löytyny. (Kuunneltiin sitten Timo Rautiaista)
Juu, tää vaatii vähän selitystä!
Ajettiin J:n kanssa vappuna taksilla 40km kotiin ja taksikuski lupasi räyheästi, että voimme toivoa musiikkia matkalle. No, mulle tuli välittömästi pakottava tarve kuulla Meiju Suvaksen Pure mua.
Kuski meni aika hiljaiseksi. Apulantaa kuulemma ois löytyny. (Kuunneltiin sitten Timo Rautiaista)
Mä en tiedä, mikä muhun iskee tuossa Meijun biisissä. Siinä on vaan niin paljon muhun vetoavaa i n t o h i m o a ja kai biisi on iskenyt täysillä 14-kesäiseen tyttölapseen ilmestyessään. (Luulin kyllä, että biisin nostalgia olis tullut kauempaa; lapsuuden kesälomareissuilta mummolaan punaisen Opel Kadettin takapenkillä. Mutta biisi on ilmestynyt vasta 90- luvulla ja silloin meillä oli jo metallinhohtoisen pronssin värinen Saab ja mä olin teini...)
Alla oleva kuvakavalkadi on näkemykseni blogiin painokelpoisesta henkilökohtaisesta intohimosta (J olis kuvissa mukana, mutten saanut julkaisulupaa...)
Ja intohimoa biisin muodossa:
Alla oleva kuvakavalkadi on näkemykseni blogiin painokelpoisesta henkilökohtaisesta intohimosta (J olis kuvissa mukana, mutten saanut julkaisulupaa...)
Intohimo |
En elä... |
...ilman Sua. |
Ja intohimoa biisin muodossa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti