Ruutu kuuntelee:
Ja lopuksi vielä ihanan Stellan ensimmäisen levyn nimikkobiisi "Kuuntelija":
30+ naisen ajatuksia elämästä. Keskiössä lapsiperheen arki ja tyytyväisyys elämään. Tästä blogista et löydä viimeisimpiä trendejä tai kärkkäitä kannanottoja ajankohtaisista asioista, vaan elämää sellaisenaan kuin se on (huonot päivät sensuroituna). Mausteina sisustus, ruoka, oma piha, ostokset ja matkailu. Ménu sisältää satunnaisesti myös keittiöpsykologiaa. Kattaus on kursailematon ja tarjoillaan pääsääntöisesti Lumia-puhelimella sängynpohjalta refluksivauvaa nukutellessa.
torstai 3. helmikuuta 2011
Kuuntelija
Olen lomaleskenä, kun J lähti poikien kanssa Rukalle. Mulla on kuitenkin kotona erittäin tarkkaavainen kuuntelija, joka tänään päätään kallistellen kuulosteli, mitä äitillä oli työpäivän jälkeen kerrottavana. Ihana, lutunen Ruutu, sai mut kuuntelullaan heti työpäivän pääteeksi hymyilemään ja hyvälle päälle <3.
Ruutu kuuntelee:
Ruutu kuuntelee:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Niin ne nuo koirat on välillä puhetta vailla ja kyllä aistivat, jos on joku hätä. Meillä Vilma tulee kyllä ihan varmasti lohduttamaan, jos kaipaan halausta. Aivan kuin nuo karvaiset otukset voisivat ymmärtää tämän maailman suruja.
Sulla on Minna tyttökoiria ja niillä on varmaan joku tyttöjen vaisto tuon lohduttamisen suhteen. Poikakoirat on ihan samanlaisia kuin miehetkin. Ne osaa lohduttaa vaan läsnäolollaan, mutta jos tietävät lohduttavansa ahdistuvat ja alkavat vaatimaan toimintaa pelkän olemisen sijaan... Mutta yleensä ei ehdi edes tulla hätä tai lohduton olo, kun nuo koirat läsnäolollaan pistää hymyilemään!
Lähetä kommentti