Haaveilin pitkään ripsien pidennyksestä (lähinnä helpottamaan elämääni -omat ripsenikin ovat jo olemassaan melko pitkät) ja haaveeni toteutui vihdoin loppu vuodesta, kun sain äidiltäni lahjaksi avoimen lahjakortin kosmetologille (kiitos äiti!). Ripset olivat jo ennen pidennyksiä paras osa kasvojani ja kohta jota muutenkin korostaisin. Nykyiset räpsyttimet takaavat, että silmäni varmasti huomataan! Laiskuuteni vuoksi meikkaaminen on aiemmin jäänyt ripsarin laittoon, nykyisin en siis vaivaudu edes sutimaan väriä ripsiin... Ihana, laiska ja helppo elämä!
Mutta en lähtenyt kirjoittamaan tänne ripsistäni vaan kosmetologin tekemästä kasvojen puhdistuksesta. Olin eilen ripsihuollossa ja lisäksi ensimmäistä kertaa elämässäni kosmetologilla kasvohoidossa. Voitteko uskoa? Ihoni on aina ollut suhteellisen hyväkuntoinen, enkä juurikaan ole joutunut hoitamaan ihoani. Nyt, kun sairastumiseni myötä olen joutunut merkittävästi vähentämään hikiliikuntaa, on ihoonikin kertynyt ikäviä mustapäitä. Yhteys liikunnan vähenemisen ja ihon huononemisen välillä on ilmeinen, joten suosittelen kaikille hikoilua vähintään kolme kertaa viikossa ihon ja mielen kunnossapitoon.
Eilisen jälkeen olen täysin äimistynyt kosmetologin tekemän ihonpuhdistuksen tehosta. Jotain hoidon tehosta kertonee se, että mieheni huomasi "oma-aloitteisesti" muutoksen ihossani =). Minulle tehtiin ultraäänipuhdistus ja päälle naamiot + seerumit ja hoitovoiteet. Hoidon jälkeen iholtani oli häipynyt liki kaikki ikävät mustapäät ja jäljelle jääneet ihohuokosetkin olivat mahdollisesti jonkin verran pienentyneet. Olen täysin myyty ammattimaiseen ihonpuhdistukseen ja seuraava aika onkin varattuna parin kuuauden päähän. Lisäksi kosmetologini suositteli, että käyttäisin meikkivoidetta päivittäin, jotta ilmassa leijuva lika tarttuisi meikkivoiteeseen eikä kulkeutuisi ihohuokosiin. Laitetaan harkintaan...
Tässä vielä kuva ripsistäni, joiden kuvaaminen ilman järjestelmäkameraa on yllättävän haastavaa...
30+ naisen ajatuksia elämästä. Keskiössä lapsiperheen arki ja tyytyväisyys elämään. Tästä blogista et löydä viimeisimpiä trendejä tai kärkkäitä kannanottoja ajankohtaisista asioista, vaan elämää sellaisenaan kuin se on (huonot päivät sensuroituna). Mausteina sisustus, ruoka, oma piha, ostokset ja matkailu. Ménu sisältää satunnaisesti myös keittiöpsykologiaa. Kattaus on kursailematon ja tarjoillaan pääsääntöisesti Lumia-puhelimella sängynpohjalta refluksivauvaa nukutellessa.
sunnuntai 20. helmikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti