Tassuttelijoiden päivä

Kävin läpi vanhoja luonnosasteelle jääneitä blogipostauksia ja 10.5.2011 päiväyksellä löytyi teksti kuvineen tassuttelija pojista.

 

Me/ minä tein yhden elämäni vaikeimmista päätöksistä tyttö-jiin syntymän aikoihin, kun päätin luopua koirista. Päätös on osoittautunut oikeaksi: Pikku-jii on todella vilkas ja tempperamenttinen & omapäinen pienimies. Saan huonolla menestyksellä pidettyä tyttö-jin turvassa herran tempauksilta, joten voin varmaksi sanoa, että koirat olisivat kärsineet turkin, korvien ja hännän repimisestä, leluilla hakkaamisesta ja selässä ratsastamisesta (joita kaikkia tyttö-jii on joutunut kokemaan...)

 

Pojat asustavat tällä hetkellä Oulussa sijoitusperheessä ja heidän kotonaan on kaksi aikuista, 6-vuotias eläinrakas tyttö ja uunituore pieni labbisvauva. Pienten alkukankeuksien jälkeen kaikki sujuu uudessa kodissa nyt hyvin. Vaikka ikävä on välillä valtava, olen myös monta kertaa ollut tyytyväinen ettei huollettavanani ole kahden vaippaikäisen lisäksi vielä kahta mäykkyä. Kolme itsepäistä pikkuherraa ja yksi isompi vois olla jo liikaa tälle äidille!

 

Ja niin se kuulkaa on, että ihminen on itse vastuussa onnestaan, ja välillä onni vaatii myös vaikeita ja raskaita päätöksiä sekä uhrauksia.

 

Mutta tässä teille rakkaiden tassuttelijoiden päivä keväällä neljä vuotta sitten:

 

 

Päivälenkillä kelpasi paistatella auringonpaisteessa ja poseerata kameralle. Alla olevassa kuvassa kuvaajalla tarkennus vähän pielessä (testasin sarjakuvausta ja opin jotain ü ), mutta kuvaa tarvitaan myöhemmin turkin värin vertaamiseen...

Luolakoira in action

Loppumatkasta vedettiin kielipitkällä...

... ja niin että maantie pöllyää!

Reissussa rähjääntyy!

(Savustettua) inspiraatiota ja rentoutumista

Meillä on ollut pitkästä aikaa sellainen viikonloppu, että ohjelmassa ei ole ollut yhtään mitään ennalta sovittua. Tällainen viikonloppu tuli todella tarpeeseen; sen verran tiukasti aikataulutettua on arki ollut viime aikoina (etenkin iso-jiin osalta). Lauantaina kulutin useamman tunnin tekemättä mitään
 j ä r k e v ä ä ja voi pojat että se olikin rentouttavaa! Latailin pikku-jiistä räpsimiäni asukuvia koneelle ja lueskelin rauhassa lehtiä. Inspiroiduin useammastakin ruokaohjeesta, joita toivon mukaan tulee oikeasti kokeiltuakin ja esiteltyä blogissa.

Toinen inspiraation lähde oli Vaasan uutuus leipä Tumma herkku ruispalat. Kyseinen leipä on tehty savustetusta rukiista ja lisäksi leipään on lisätty mallasta ja siirappia. Saaristolaisleipämäisen maun lisäksi tummassa herkussa oli yllättävänä tuo vähän salmiakkimainen ja aavistuksen pistäväkin savun maku, joka kyllä helposti peittyi, kun leipään lisäsi päällisiä. Joka tapauksessa aika jännä ja erilainen leipä! Jäin kovasti miettimään minkälaisen täytteen kanssa leipä pääsisi parhaiten oikeuksiinsa: Sitruksinen kalatäyte? Mäti-smetanatäyte? Leipä sopisi hyvin myös kasvissosekeiton päälle esim pekonin kaverina keittoa tuhdittamaan, tai vaikkapa pannun kautta savukalasalaatilla krutongeiksi. Jään innolla odottamaan minkälaisia tumma herkku reseptejä Vaasan leipomot uutuuteensa liittyen julkaisee.

Ja savustetusta puheenollen. Iso-jii oli hankkinut meidän maustekaappiin tällaista savustettua paprikaa. Suosittelen!

Ja pakko jakaa vielä täälläkin meidän luottovirpojan upea oksa. Classy. Tykkään.

Sohvahaaveita

Meidän viimeinen kuukausi tämänhetkisessä kodissa on pian käsillä ja ajatukset alkaa jo kovasti olla uudessa kodissa ja sen sisustamisessa. Vaikka tuplaamme reilusti asuinneliöt (112m2 --> 250m2), ei huoneiden lukumäärä kasva kuin yhdellä takkahuoneella, ja ainakin alkuun aiomme pärjätä pääasiassa vanhoilla huonekaluillamme. Nykyisen olohuoneemme kalusteet kuitenkin päätyvät uudessa kodissa takkahuoneeseen, joten uusi olohuone kaipaa uudet kalusteet. Lisäksi haussa on ollut baarijakkarat. Siksi olemmekin kierrelleet viimeiset kaksi viikonloppua Vepsäläistä, Stockmannia ja Kodin1:stä. Halvaksi on tullut toistaiseksi, kun yhteisymmärrykseen on päästy vain keittiön yrttihyllystä/ tikkaista :-D.

Minä haaveilin, että hankkisimme olohuoneeseen jonkun kauniin ja siron sohvan, mutta iso-jii haluaa sohvan, jossa voi makoilla ja joka on hyvä istua. Voitteko kuvitella! Niinpä nyt on hakusessa kompromissisohva. Voi tosin olla, että päädymme vielä kompromissin kompromissinä Ikean sohvaan, mikäli kummankin perheen aikuisen kriteerit täyttävä sohva on kovin arvokas. Muutto kuluttaa melkoisesti säästöjä ja lisäksi meillä on hankintalistalla uudet sängyt. Ikea-sohva voi olla myös järkihankinta: kaksi pientä tahmatassua ja uusi hieno vaalea sohva ei välttämättä ole se järkevin yhtälö.

Ihastuin tuohon yläpuolella olevaan Sitsin Otto- sohvaan (kuva lainattu luvan kanssa Vepsäläisen sivuilta) ensisilmäyksellä, kun aikoinaan tapasimme jonkun sisustuslehden sivuilla. Kävin nyt vasta tapaamassa Ottoa livenä Vepsäläisellä, ja hyvähän siinä oli istua. Mutta. Ei Otto kyllä ole löhöilyä varten. Harmi, koska sohva oli kyllä todella kaunis ja itseäni viehättää erityisesti Oton koristenapit. Kylläpä olisikin vaikea valita haluaako tehostenapit värillisenä vai sohvan värisenä mutta kohokuvioidulla kankaalla...

Myös tämä Adean Ell sohva (kuva lainattu Adean sivuilta) näyttää (ainakin kännykällä selatessa) kivalta, mutta eipä tässäkään makoilla... Ja lisäksi nuo kuvan rypyt kyllä pistää rumasti silmään :-(.

Ja olishan tämä Fritz Hansenin Favn sohvakin (kuva Vepsäläisen) ihana, mutta täysin yli meidän budjetin.

Viikonloppujen huonekaluliikekiertelyjen jälkeen kävi siis selväksi, että sohvan etsintään joutuu käyttämään vähän enemmän aikaa, jotta sekä herraa että rouvaa miellyttävä sohva löytyy. Koska sisustushankintojen suunnittelu on lähes täysin minun vastuullani (hankinnassa isojiillä on veto-oikeus), päädyin inspiraation hakemiseksi selailemaan läpi kotimaisten valmistajien Interfacen ja Adean sohvamallistot ja niistä löytyikin aika lupaavia kompromissisohvia.

Interfacelta löytyi useampi kivannäköinen sohva. Muun muassa:
Vanillan (vuodesohva) pelkistetty, ryhdikäs ja selkeä muotokieli puhutteli. Yhtenäinen istuintyynyosa miellyttää myös silmää. Ja vuodesohvaominaisuus on plussaa -meillä kun olisi toiveissa saada joskus koko pohjoisessa asuva suku meille yhtä aikaa esim. joulua viettämään (tarkoittaisi noin 13 majoittujaa).

Myös Interfacen Nanan (kuva lainattu Vepsäläiseltä) moderni ja selkeä linja näyttää kivalta:

Interfacen Blues sohva on myös ulkonältään kiva, mutta jäin miettimään sohvan normaalia syvempää istumasyvyyttä (Blues sohvassa 97cm ja esim. Nanassa 89cm). Nykyinen sohvamme on syvä ja se on loistava löhöilyyn ja makoiluun, mutta lyhyelle ihmiselle, kuten minä, huono istua. Itse toivoisin uuteen olohuoneeseemme ensisijaisesti sohvaa, jossa on kiva istua. Nykyinen löhöilysohvamme siirtyy siis uuden kodin takkahuoneeseen, josta tulee ns. arkiolohuone.

Blues (kuva Vepsäläisen):

Interfacen Sand ja Polo sohvat ovat myös kivannäköisiä. Niissä jäi mietityttämään muhkeat höyhentäytteiset sohvatyynyt. Mitenkähän tyynyt pitävät käytössä muotonsa? Interfacen Cubus-sohvasta löytyi sen kummemmin hakematta muutamia huonoja kokemuksia nimenomaan siitä, että tyynyt eivät pidä muotoaan ja kangas kiertyy (riippuu toki kankaan laadustakin).Cubuksessa on samantyyliset höyhentyynyt sekä istuin- että selkänojaosissa.

Sand (kuva Vepsäläiseltä):

Adean mallistosta löytyi loppujen lopuksi vain Friend- ja Wilhelm- sohvat, joita voisin kuvitella kotiimme.

Friend (kuva Vepsäläiseltä) :

ja Wilhelm (kuva Adean sivuilta):

Saas nähdä, onko joku näistä meidän tuleva sohva... Otto on my mind, edelleen. To be continued.

Lumialla bloggaamisen kuvaongelmista

Kirjoitan (ja kuvitan) blogia ainakin toistaiseksi yksinomaan kännykällä (Lumia 835) ja tänään huomasin ongelman kuvakokojen kanssa: Mobiiliversiossa kuvat olivat tosi rakeisia ja pikselöityneitä, mutta selain versiolla vähän parempia. Päädyin valitsemaan mobiilikuvien terävyyden parantamiseksi teksteihin kuvakooksi alkuperäisen (muut vaihtoehdot pieni, keskikoko, suuri ja erittäin suuri) jolloin mobiiliversiona kuvat olivat siedettäviä (mutta aukenivat hitaasti). Sen sijaan desktop versiossa kuvakoko ei toiminut, vaan kuvat menivät sivupalkkiin saakka ja sivupalkin linkit jäivät kuvan päälle.

Tutkiskelin asiaa googlaamalla ja syy mobiilikuvien (ja myös selainversion kuvien) huonolaatuisuuteen on se, että blogger muokkaa automaattisesti kuvakokoa. Ratkaisuna tähän on kuvien muuttaminen jo tallennusmuodossa oikean kokoiseksi/ blogin pikselikokoa vastaavaksi ja sitten tällaisen kuvakooltaan muokatun kuvan lisääminen blogiin alkuperäisessä koossa. Lisäksi Lumialla kuvat täytyy lisätä blogiin Picasa- verkkoalbumin kautta.

Tämä postaus oli tarkoitettu itselle kuvien oikean pikselikoon testaamista varten, mutta jätän postauksen näkyville, jos tästä olisi jollekin muulle kännykkäbloggarille apua. Itse päädyin muokkaamaan kuvat Photo Editor- sovelluksella ja tähän blogiin oikea pikselikoko näyttäisi olevan pystykuville 600x1065 (määräsin tuohon 600pikseliä leveydeksi ja ohjelma määritti pituuden niin ettei kuvakoko muutu).

Tässä muokattu pystykuva

ja sama kuva esimerkin vuoksi alkuperäisessä koossa (kuva toimii kännykällä, mutta "desktop" versiossa koneella ja tabletilla kuva yltää sivupalkkiin).

Ja kokonsa suhteen muokkaamaton, alkuperäinen kuva siten, että bloggerin asetuksista valittu kuvakooksi alkuperäisen sijaan erittäin suuri (näkyy mobiiliselaimella rakeisena)

Ja vielä vaakakuva, jossa kuvakoko muutettu Photo Editorilla ennen Picasaan viemistä blogiin sopivaksi (leveys 600pikseliä).

Kevätretki

Ihan meidän kodin vieressä on kosteikkoalue, johon on rakennettu myös ulkoilureitti. Kosteikko on keväisin ja kesäisin upea ulkoilupaikka ja vuosien varrella olen ihastellut siellä leskenlehtien, iiristen/ kurjenmiekkojen, osmankäämien, niittykukkien ja perhosten lisäksi muun muassa haukien kutua!

Tänään suuntasin kosteikolle ensimmäistä kertaa pikku-jiin kanssa.

Ihan aluksi meillä oli spontaani steppirummutus hetki. Saanko esitellä: Komeasti jalkojen alla pärisevät rumpumme!

 

Äiti kaivoi puhelimen valokuvaamista varten esiin samanaikaisesti todeten "kuuntele, tuolla menee piipaa-auto". No, pikkujätkähän istui innoissaan alas ja totesi "piipaa" (lue: Katsotaan äitin puhelimella youtubesta paloautoja). Aina on hyvä hetki katsella vähän paloautovideoita :-D!!

Kosteikolla ihmeteltiin virtaavaa vettä:

 

 

Poimittiin äitille ensimmäinen kukka ❤ :

 

 

 

Mopoiltiin, käveltiin ja juostiin (sekä maistettiin jäätä):

 

 

Niin. Ja ihasteltiin luontoa tällä kertaa veden, pajunkissojen ja osmankäämien muodossa.