Kaapinpaikka

Tiedätte varmaan, että miehillä on tapana jättää käytettyjä vaatteita lojumaan keskelle (olo)huonetta. Meillä on toistunut jo vuoden ajan sama arkiaamurutiini: J riisuu oloasunsa alakerrassa olohuoneen valkoiselle Fatboylle, josta minä siirrän sen kodinhoitohuoneen hyllylle (joka on vartavasten varattu herran oloasuja ja muista pitovaatteita varten) J:n jo lähdettyä töihin. Joka päivä töistä tultuaan J kysyy: "missä mun vaatteet on" ja tiedätte mitä mun kuuluu vastata =). 

No, tällä viikolla raksu esitteli onnellisena ja hymy huulilla, miten hän oli onnistunut huijaamaan minua: Herra oli piilottanut paidan ja ihanan pehmeäksi kuluneent ja kauhtuneet collegehousunsa valkoisen T-paidan alle huomaamattomiin meidän valkoisen Fatboyn päällä ja minä en ollut huomannut asiaa! Niinpä vaattet olivat onnellisesti saaneet lojua olohuoneessa koko päivän. Tänä aamuna meillä käytiin läpi sitten aivan uusi aamurutiini, jossa collegepaita ja housut viikattiin hienosti Fatboyn päälle ja T-paita aseteltiin koko komeuden peitoksi. 

Jostain syystä operaatio herätti minussa lähinnä hellyyden tunteita: Ihanat lutuiset miehet. Minkälainen vaivannäkö, jotta herra saa pitää itsemääräämisoikeuden vaatteidensa paikasta! Hykertelin itsekseni koko työmatkan ja saatiin tyttöjen kanssa ihan hyvät naurut vielä töissäkin. Ammun tässä varmaan itseäni nilkkaan, kun en heti suoralta kädeltä kieltänyt tätä älytöntä toimintaa. Nuo kauhtuneet collegehousut ovat todennäköisesti tulleet jäädäkseen meille olohuoneeseen, mutta odota vaan J, mulla on vielä muutama valttikortti taskussa ;-). Ja jos tämä on nyt se asia, jossa minun pitää tulla vastaan niin saatanpa asiaa harkita... Se tarkoittaa sitten ruuvin kiristämistä ja kaapin paikan määräämistä jossain muualla...