Tanssikengät

Aloitimme kilpatanssin alkeet mieheni kanssa viime syksynä. Välillä on tosi rankkaa raahautua pitkän työpäivän jälkeen treeneihin, mutta fiilis on aina aivan mieletön treenien jälkeen, vaikka tepastelumme ei vielä hirveästi tanssia muistutakkaan...

Tällä viikolla opimme ensimmäistä kertaa quickstepiä, mikä on tämän hetkinen lempitanssini <3

Treeneistä (ja koko viikosta, joka oli poikkeuksellisen aktiivinen) jäi huippufiilis, joten tää typy siirtyy viikonloppuun tanssiaskelin!

Uuden oppiminen ja liikkuminen ovat muuten aivan ehdottomia keinoja palautua työstä - postaan tänne myöhemmin muutamia tutkimuksia asiaan liittyen. Toistaiseksi viittaan vain siihen kokemukseen ja fiilikseen (joka meillä kaikilla on), kun väkipakolla raahautuu tekemään jotain, koska se on hyödyllistä (ja yleensä kivaa mutta tänään ei millään jaksais kun on ollu niin kiirettä) ja koska on ilmoittanut itsensä harrastukseenjohonpitääosallistuav**tujokaviikkojajokaalkaatyössäkäyvälleihmiselleaivanliianaikaisinetteiehiyhtäänsohvallalevähtääjahädintuskinsyödä (!).

Ja kaikki me tiedetään, että raahautuminen palkitaan aina ihanalla hyvänolon tunteella.

Miksikähän ihminen on sellainen, että aina on aikaa maata sohvalla aivottomana suklaata mussutellen (josta usein seuraa morkkis), mutta itsensä täytyy ajoittain pakottaa tekemään jotain hyödyllistä (josta seuraa aina hyvä mieli)? Meissä on selkeästikin joku bugi.

Perään kuulutetaan Homo Sapiens versio 2.0.1.1 johon on päivitetty kyvykkyys muodostaa riippuvuus terveellisiin asioihin.

Niille, joiden fiiliksiä tää tanssihehkutus ei vielä nostanut, muutama (tanssi)kenkäaiheinen biisi:

Lapsuusmuistoista fiiliksen nostava Kaija Koo:

Ja ihanan Anna Puun Onnen Viipaleet biisin sanat:

Joskus yksi riittää, joskus viisi ei
tällaisena päivänä kun yhdet aamuun vei
kaduttaa niin vietävästi, mutta kun ei voi
pää on lasinsirpaleina, kirkonkellot soi

Tiedän piti soittaa, piti tulla bussilla
sellaisessa seurassa käy tunnit vartissa
tanssitti niin vietävästi kun vanha souli soi
mieli onnenviipaleina jarruttaa ei voi

Joo, mä tiedän, tiedän pitäis ryhdistäytyä
on pikkutunteihin niin helppo eksyä
tanssijalat eivät kellosta piittaa
ne kuulee basson puhuvan

Sitten viikko rauhaa, tulee tarpeeseen
käytän meidät ulkona ja nukkumaankin meen
rakastan niin palavasti kunnes uskot sen
pysyn aina vierelläsi
vaikka joskus en

Joo, mä tiedän, tiedän pitäis ryhdistäytyä
on pikkutunteihin niin helppo eksyä
mun tanssijalat eivät kellosta piittaa
ne tuntee basson kutsuvan