Tassuttelijoiden päivä

Kävin läpi vanhoja luonnosasteelle jääneitä blogipostauksia ja 10.5.2011 päiväyksellä löytyi teksti kuvineen tassuttelija pojista.

 

Me/ minä tein yhden elämäni vaikeimmista päätöksistä tyttö-jiin syntymän aikoihin, kun päätin luopua koirista. Päätös on osoittautunut oikeaksi: Pikku-jii on todella vilkas ja tempperamenttinen & omapäinen pienimies. Saan huonolla menestyksellä pidettyä tyttö-jin turvassa herran tempauksilta, joten voin varmaksi sanoa, että koirat olisivat kärsineet turkin, korvien ja hännän repimisestä, leluilla hakkaamisesta ja selässä ratsastamisesta (joita kaikkia tyttö-jii on joutunut kokemaan...)

 

Pojat asustavat tällä hetkellä Oulussa sijoitusperheessä ja heidän kotonaan on kaksi aikuista, 6-vuotias eläinrakas tyttö ja uunituore pieni labbisvauva. Pienten alkukankeuksien jälkeen kaikki sujuu uudessa kodissa nyt hyvin. Vaikka ikävä on välillä valtava, olen myös monta kertaa ollut tyytyväinen ettei huollettavanani ole kahden vaippaikäisen lisäksi vielä kahta mäykkyä. Kolme itsepäistä pikkuherraa ja yksi isompi vois olla jo liikaa tälle äidille!

 

Ja niin se kuulkaa on, että ihminen on itse vastuussa onnestaan, ja välillä onni vaatii myös vaikeita ja raskaita päätöksiä sekä uhrauksia.

 

Mutta tässä teille rakkaiden tassuttelijoiden päivä keväällä neljä vuotta sitten:

 

 

Päivälenkillä kelpasi paistatella auringonpaisteessa ja poseerata kameralle. Alla olevassa kuvassa kuvaajalla tarkennus vähän pielessä (testasin sarjakuvausta ja opin jotain ü ), mutta kuvaa tarvitaan myöhemmin turkin värin vertaamiseen...

Luolakoira in action

Loppumatkasta vedettiin kielipitkällä...

... ja niin että maantie pöllyää!

Reissussa rähjääntyy!

(Savustettua) inspiraatiota ja rentoutumista

Meillä on ollut pitkästä aikaa sellainen viikonloppu, että ohjelmassa ei ole ollut yhtään mitään ennalta sovittua. Tällainen viikonloppu tuli todella tarpeeseen; sen verran tiukasti aikataulutettua on arki ollut viime aikoina (etenkin iso-jiin osalta). Lauantaina kulutin useamman tunnin tekemättä mitään
 j ä r k e v ä ä ja voi pojat että se olikin rentouttavaa! Latailin pikku-jiistä räpsimiäni asukuvia koneelle ja lueskelin rauhassa lehtiä. Inspiroiduin useammastakin ruokaohjeesta, joita toivon mukaan tulee oikeasti kokeiltuakin ja esiteltyä blogissa.

Toinen inspiraation lähde oli Vaasan uutuus leipä Tumma herkku ruispalat. Kyseinen leipä on tehty savustetusta rukiista ja lisäksi leipään on lisätty mallasta ja siirappia. Saaristolaisleipämäisen maun lisäksi tummassa herkussa oli yllättävänä tuo vähän salmiakkimainen ja aavistuksen pistäväkin savun maku, joka kyllä helposti peittyi, kun leipään lisäsi päällisiä. Joka tapauksessa aika jännä ja erilainen leipä! Jäin kovasti miettimään minkälaisen täytteen kanssa leipä pääsisi parhaiten oikeuksiinsa: Sitruksinen kalatäyte? Mäti-smetanatäyte? Leipä sopisi hyvin myös kasvissosekeiton päälle esim pekonin kaverina keittoa tuhdittamaan, tai vaikkapa pannun kautta savukalasalaatilla krutongeiksi. Jään innolla odottamaan minkälaisia tumma herkku reseptejä Vaasan leipomot uutuuteensa liittyen julkaisee.

Ja savustetusta puheenollen. Iso-jii oli hankkinut meidän maustekaappiin tällaista savustettua paprikaa. Suosittelen!

Ja pakko jakaa vielä täälläkin meidän luottovirpojan upea oksa. Classy. Tykkään.

Sohvahaaveita

Meidän viimeinen kuukausi tämänhetkisessä kodissa on pian käsillä ja ajatukset alkaa jo kovasti olla uudessa kodissa ja sen sisustamisessa. Vaikka tuplaamme reilusti asuinneliöt (112m2 --> 250m2), ei huoneiden lukumäärä kasva kuin yhdellä takkahuoneella, ja ainakin alkuun aiomme pärjätä pääasiassa vanhoilla huonekaluillamme. Nykyisen olohuoneemme kalusteet kuitenkin päätyvät uudessa kodissa takkahuoneeseen, joten uusi olohuone kaipaa uudet kalusteet. Lisäksi haussa on ollut baarijakkarat. Siksi olemmekin kierrelleet viimeiset kaksi viikonloppua Vepsäläistä, Stockmannia ja Kodin1:stä. Halvaksi on tullut toistaiseksi, kun yhteisymmärrykseen on päästy vain keittiön yrttihyllystä/ tikkaista :-D.

Minä haaveilin, että hankkisimme olohuoneeseen jonkun kauniin ja siron sohvan, mutta iso-jii haluaa sohvan, jossa voi makoilla ja joka on hyvä istua. Voitteko kuvitella! Niinpä nyt on hakusessa kompromissisohva. Voi tosin olla, että päädymme vielä kompromissin kompromissinä Ikean sohvaan, mikäli kummankin perheen aikuisen kriteerit täyttävä sohva on kovin arvokas. Muutto kuluttaa melkoisesti säästöjä ja lisäksi meillä on hankintalistalla uudet sängyt. Ikea-sohva voi olla myös järkihankinta: kaksi pientä tahmatassua ja uusi hieno vaalea sohva ei välttämättä ole se järkevin yhtälö.

Ihastuin tuohon yläpuolella olevaan Sitsin Otto- sohvaan (kuva lainattu luvan kanssa Vepsäläisen sivuilta) ensisilmäyksellä, kun aikoinaan tapasimme jonkun sisustuslehden sivuilla. Kävin nyt vasta tapaamassa Ottoa livenä Vepsäläisellä, ja hyvähän siinä oli istua. Mutta. Ei Otto kyllä ole löhöilyä varten. Harmi, koska sohva oli kyllä todella kaunis ja itseäni viehättää erityisesti Oton koristenapit. Kylläpä olisikin vaikea valita haluaako tehostenapit värillisenä vai sohvan värisenä mutta kohokuvioidulla kankaalla...

Myös tämä Adean Ell sohva (kuva lainattu Adean sivuilta) näyttää (ainakin kännykällä selatessa) kivalta, mutta eipä tässäkään makoilla... Ja lisäksi nuo kuvan rypyt kyllä pistää rumasti silmään :-(.

Ja olishan tämä Fritz Hansenin Favn sohvakin (kuva Vepsäläisen) ihana, mutta täysin yli meidän budjetin.

Viikonloppujen huonekaluliikekiertelyjen jälkeen kävi siis selväksi, että sohvan etsintään joutuu käyttämään vähän enemmän aikaa, jotta sekä herraa että rouvaa miellyttävä sohva löytyy. Koska sisustushankintojen suunnittelu on lähes täysin minun vastuullani (hankinnassa isojiillä on veto-oikeus), päädyin inspiraation hakemiseksi selailemaan läpi kotimaisten valmistajien Interfacen ja Adean sohvamallistot ja niistä löytyikin aika lupaavia kompromissisohvia.

Interfacelta löytyi useampi kivannäköinen sohva. Muun muassa:
Vanillan (vuodesohva) pelkistetty, ryhdikäs ja selkeä muotokieli puhutteli. Yhtenäinen istuintyynyosa miellyttää myös silmää. Ja vuodesohvaominaisuus on plussaa -meillä kun olisi toiveissa saada joskus koko pohjoisessa asuva suku meille yhtä aikaa esim. joulua viettämään (tarkoittaisi noin 13 majoittujaa).

Myös Interfacen Nanan (kuva lainattu Vepsäläiseltä) moderni ja selkeä linja näyttää kivalta:

Interfacen Blues sohva on myös ulkonältään kiva, mutta jäin miettimään sohvan normaalia syvempää istumasyvyyttä (Blues sohvassa 97cm ja esim. Nanassa 89cm). Nykyinen sohvamme on syvä ja se on loistava löhöilyyn ja makoiluun, mutta lyhyelle ihmiselle, kuten minä, huono istua. Itse toivoisin uuteen olohuoneeseemme ensisijaisesti sohvaa, jossa on kiva istua. Nykyinen löhöilysohvamme siirtyy siis uuden kodin takkahuoneeseen, josta tulee ns. arkiolohuone.

Blues (kuva Vepsäläisen):

Interfacen Sand ja Polo sohvat ovat myös kivannäköisiä. Niissä jäi mietityttämään muhkeat höyhentäytteiset sohvatyynyt. Mitenkähän tyynyt pitävät käytössä muotonsa? Interfacen Cubus-sohvasta löytyi sen kummemmin hakematta muutamia huonoja kokemuksia nimenomaan siitä, että tyynyt eivät pidä muotoaan ja kangas kiertyy (riippuu toki kankaan laadustakin).Cubuksessa on samantyyliset höyhentyynyt sekä istuin- että selkänojaosissa.

Sand (kuva Vepsäläiseltä):

Adean mallistosta löytyi loppujen lopuksi vain Friend- ja Wilhelm- sohvat, joita voisin kuvitella kotiimme.

Friend (kuva Vepsäläiseltä) :

ja Wilhelm (kuva Adean sivuilta):

Saas nähdä, onko joku näistä meidän tuleva sohva... Otto on my mind, edelleen. To be continued.

Lumialla bloggaamisen kuvaongelmista

Kirjoitan (ja kuvitan) blogia ainakin toistaiseksi yksinomaan kännykällä (Lumia 835) ja tänään huomasin ongelman kuvakokojen kanssa: Mobiiliversiossa kuvat olivat tosi rakeisia ja pikselöityneitä, mutta selain versiolla vähän parempia. Päädyin valitsemaan mobiilikuvien terävyyden parantamiseksi teksteihin kuvakooksi alkuperäisen (muut vaihtoehdot pieni, keskikoko, suuri ja erittäin suuri) jolloin mobiiliversiona kuvat olivat siedettäviä (mutta aukenivat hitaasti). Sen sijaan desktop versiossa kuvakoko ei toiminut, vaan kuvat menivät sivupalkkiin saakka ja sivupalkin linkit jäivät kuvan päälle.

Tutkiskelin asiaa googlaamalla ja syy mobiilikuvien (ja myös selainversion kuvien) huonolaatuisuuteen on se, että blogger muokkaa automaattisesti kuvakokoa. Ratkaisuna tähän on kuvien muuttaminen jo tallennusmuodossa oikean kokoiseksi/ blogin pikselikokoa vastaavaksi ja sitten tällaisen kuvakooltaan muokatun kuvan lisääminen blogiin alkuperäisessä koossa. Lisäksi Lumialla kuvat täytyy lisätä blogiin Picasa- verkkoalbumin kautta.

Tämä postaus oli tarkoitettu itselle kuvien oikean pikselikoon testaamista varten, mutta jätän postauksen näkyville, jos tästä olisi jollekin muulle kännykkäbloggarille apua. Itse päädyin muokkaamaan kuvat Photo Editor- sovelluksella ja tähän blogiin oikea pikselikoko näyttäisi olevan pystykuville 600x1065 (määräsin tuohon 600pikseliä leveydeksi ja ohjelma määritti pituuden niin ettei kuvakoko muutu).

Tässä muokattu pystykuva

ja sama kuva esimerkin vuoksi alkuperäisessä koossa (kuva toimii kännykällä, mutta "desktop" versiossa koneella ja tabletilla kuva yltää sivupalkkiin).

Ja kokonsa suhteen muokkaamaton, alkuperäinen kuva siten, että bloggerin asetuksista valittu kuvakooksi alkuperäisen sijaan erittäin suuri (näkyy mobiiliselaimella rakeisena)

Ja vielä vaakakuva, jossa kuvakoko muutettu Photo Editorilla ennen Picasaan viemistä blogiin sopivaksi (leveys 600pikseliä).

Kevätretki

Ihan meidän kodin vieressä on kosteikkoalue, johon on rakennettu myös ulkoilureitti. Kosteikko on keväisin ja kesäisin upea ulkoilupaikka ja vuosien varrella olen ihastellut siellä leskenlehtien, iiristen/ kurjenmiekkojen, osmankäämien, niittykukkien ja perhosten lisäksi muun muassa haukien kutua!

Tänään suuntasin kosteikolle ensimmäistä kertaa pikku-jiin kanssa.

Ihan aluksi meillä oli spontaani steppirummutus hetki. Saanko esitellä: Komeasti jalkojen alla pärisevät rumpumme!

 

Äiti kaivoi puhelimen valokuvaamista varten esiin samanaikaisesti todeten "kuuntele, tuolla menee piipaa-auto". No, pikkujätkähän istui innoissaan alas ja totesi "piipaa" (lue: Katsotaan äitin puhelimella youtubesta paloautoja). Aina on hyvä hetki katsella vähän paloautovideoita :-D!!

Kosteikolla ihmeteltiin virtaavaa vettä:

 

 

Poimittiin äitille ensimmäinen kukka ❤ :

 

 

 

Mopoiltiin, käveltiin ja juostiin (sekä maistettiin jäätä):

 

 

Niin. Ja ihasteltiin luontoa tällä kertaa veden, pajunkissojen ja osmankäämien muodossa.

 

Hymyn aiheita viime viikolta

Sairastelun ja värittömällä (leipää, lihaa, pastaa)
ruualla elämisen jälkeen ensimmäinen värikäs ruoka: Kanaa, tankopapuja ja suolapähkinöitä:

Auringonpaiste ja kaunisruma talventörröttäjä:

Uunolta (Turhapuro) näyttävät vauvat Julbo-aurinkolaseissaan:

Lumikellot ja leskenlehdet ovat heränneet talviunesta (ja krookuksetkin pukkaa jo lehteä):

Aurinko paistoi pesemättömään ikkunaan niin että tahrat näyttivät ikkunaan tarttuneilta auringon säteiltä.

Kaunis auringonlasku Seurasaaren yllä:

Viikon naurut saatiin, kun Iso-jii kertoi maksaneensa laskut kodinhoitohuoneen tililtä. Jepjep. Tiesin kyllä, että kyseinen huone on ollut alikäytöllä sairastelujen vuoksi, mutta enpä olis uskonut, että huone alkaa tehdä tiliä :-D

Revontulia ja taivaallisen hyvä valkosuklaa-marenkikakku (linkki reseptiin)

Tänään saatiin vihdoinkin juhlittua pikku-jiin 2-vuotis synttäreitä myös sankarin lapsiystävien kanssa leikkitreffien merkeissä. Yllättävän hyvin meidän olohuone veti 7 äitiä, 7 kaksivuotiasta ja kolme vauvaa :-D. Kiitos vielä vieraille, oli kiva nähdä taas koko porukalla!

Tarjoilujen suhteen teemana oli jälleen "mennään niin helpolla kuin päästään". Tarjolla oli coctailpiirakoita, kauramaitoon tehty bostonkakku ja Pirkan mutakakku mansikkarahka-marja päällysteellä. Lisäksi ihana ystäväni M oli tehnyt meille pakastetun valkosuklaa-passionhedelmä marenkikakun. Nam! Kakku oli tehty Valion ohjeella (löytyy täältä) - suosittelen testaamaan!

Sankari nukahti tyytyväisenä välittömästi pään painuttua tyynyyn ja pikkusiskokin vaipui uneen helpommin kuin koskaan ennen. Minä luin Facebookista, että taivaalla on täällä etelässäkin ollut mieletön revontulishow, mutta valitettavasti myöhästyin näytöksestä. Tässä kuitenkin ystäväni ottamia kuvia tämänpäiväisistä revontulista Oulun korkeudella. Kiitos Johan, kun sain lainata kuvaasi ja saatiin luonnon upea ilotulitus ikuistettua meidän pikkusankarille. Johanin revontulikuvia (ja paljon muutakin) löytyy lisää täältä (more photos of Aurora borealis (and other beautiful nature photos as well) on pages of my friend Johan Löfgren, from whom I borrowed the one below.)

Edit. Näkyihän niitä revontulia täällä sitten vielä läpi alkuyön. Pariin otteeseen piti käydä parvekkeella ihastelemassa. Ja parin päivän päästä livassa on sitten auringonpimennys.

Isoveljeltä pikkusiskolle. (Ja paljon sydämiä)

Silloin kun pikku-jiin kanssa otettiin vasta ensimmäisiä rakkaudentäyteisiä askeleita vanhemmuuteen, syntyi sydämessä (jo pari kuukautta synnytyksen jälkeen) toive toisesta lapsesta. Niin upeaa vanhemmuus oli. Tyttö-jii (tai pikku-jii kakkonen) oli tuolloin vasta haaveena rinnassa ja ajatuksissa, mutta huomioin toisen lapsen mahdollisuuden muun muassa ostamalla pikku-jiin ulkovaatteet (jotka tunnetusti ovat vähän hintavampia) unisex- väreissä. Uskomatonta, että nyt tuo toive jo tuhisee ihanasti rinnalla ja kulkee meidän menoissa mukana!

Kevään (tai ainakin ilmojen lämpenemisen ja föhn-tuulen) myötä tyttö-jii on perinyt ensimmäisen ulkoiluasunsa isoveljeltään ja ensimmäinen "from big brother to little sister- asu" on päässyt käyttöön ❤.

Tilasin jo joulun alla Ikioman Siinalta kaikkiin odottamassa oleviin unisex- ulkovaatteisiin ripauksen tyttömäisyyttä. Aivan ihania ❤, eikö!

 Olen tyytyväinen, että molempien lapsien vauvakausi selvitään lähes samoilla ulkovaatteilla -nyt kun kasvu on niin vauhdikasta että vaatteet pitää uusia 2-4kk välein, tuntuu hyvältä saada niille lisää käyttöikää. Tyttö-jii ehtii kyllä söpöstellä vaaleanpunaisissa ulkovaatteissa varmasti vielä ihan riittämiin! Ja söpö hän on kyllä perintövaatteissaankin ❤ .

    

Hiihtolomailua II

Kerroin äskeisestä hiihtolomastamme (täällä). Iso-jii oli tosiaan työpaikan järjestämällä kuntokurssilla päivittäin klo 8:30-16, joten minä olin lasten kanssa päivät itsekseni. Vaikka loma ei poistanutkaan lapsiperheen arkihaasteita (pukeminen harmittaa pieniä ja kiukku tulee kun on nälkäinen tai väsynyt) ja pikkulapsille luonnollinen koti-ikävä toi päiviin ehkä hyppysellisen kitkerää lisämaustetta, oli loma silti super-rentouttava. Itseäni helpotti suunnattomasti, ettei tarvinnut keksiä tekemistä vaan kaikki oli käden ulottuvilla: Ulkoleikkipaikka (2kpl), pulkkamäet, hiihtoladut, kylpylä/ uimahalli, kaupat ja tarvittaessa Angry Birds sisäleikkipuistokin. Älytön kevennys oli myös pakettiimme kuuluneet ruokailut urheiluopiston O'las ravintolassa: ei tarvinnut miettiä missä syödään ja millä ajalla ruokaa laitetaan. Kiitos täysylläpidon, loma tuntui tosiaan lomalta!

Olimme erittäin tyytyväisiä O'las ravintolan tarjontaan: Lounaalla ja päivällisellä oli aina tarjolla alkupaloiksi runsas kala- ja salaattipöytä ja ruoka oli maistuvaa perusruokaa. Erityisruokavaliot oli huomioitu ja merkitty erityisen hyvin, mikä helpotti kovasti meitä (Pikku-jii on maitoallerginen). Ravintolassa ruokailivat sikinsokin laiskanpulskeat lomalaiset, kuntolomailijat, aktiiviliikkujat ja huippu-urheilijat (mm. Kazakstanin ampumahiihtomaajoukkue). Ruuista erityismaininnan ansaitsee kardemummainen lihapata (hyvällä tavalla korvapuustin makuista lihaa) ja itämainen possu (mahtava makumaailma mm. sitruunaruohosta ja limen lehdistä). Ihastuin noihin kahteen ruokaan niin paljon, että pyysin (ja sain) ravintolalta reseptit niihin. Kiitos vielä ravintolapäällikölle nopeasta ja ystävällisestä vastauksesta tiedusteluuni.

Lomalla viimeinkin voin ottaa iisimmin...

Rento lomafiilis kannusti Tyttö-jiin liikkumaan ryömimällä pitkin mökin lattioita ja sen jälkeen meillä onkin asunut pikkuinen pikatetsaaja (ryömiminen tapahtuu vain käsiä käyttäen). Pikku-jii taas oppi viikon aikana puhumaan ja höpötti koko loman yhtä syöttöä =-D. Pikkujätkä todennäköisesti luulee, että (ravintolassa) syödessä  kuuluu toistella "hyvvää hyvvää" (kun äiti ja isikin koko ajan kyseli että "onko hyvvää, onko hyvää??") ja kuuliaisesti ja kovaäänisesti hoki virnistellen "hyvvää hyvvää" aina ruokailujen ajan. Lisäksi puurosta tuli reissun aikana "muumaa", kun iso-jiin kanssa vuorotellen varoittelimme aamupuuron olevan kuumaa. Vähän aikaa kotona syötävä tuorepuurokin oli muumaa, mutta nykyisinsanalle on löytynyt oikea merkitys.




Muumaa ja muumaa (tiedättehän: omamaa mansikka jne.)